torstai 6. syyskuuta 2012

Syksyn ensimmäinen leirikouluviikko Tukikohdassa.

Helsingin Steinerkoulu on ottanut Naruskan Retkeilymajan lähes vakituiseksi tukikohdakseen leirikoulun merkeissä. Niin kai voidaan sanoa, kun kulkijat kuustoistavuotiaat ovat täällä jo yhdeksättä vuotta peräkkäin. Heidän biologian opettajansa on vuosi vuoden jälkeen tuonut oppilaansa nauttimaan Naruskan ja lähialueen luonnosta ja muusta nähtävästä.

Säät ovat suosineet ainakin tätä kolmesta ryhmästä ensimmäistä. Aloituspäivä tiistai sujui Karhutunturin valloituksen merkeissä. Toinen leiripäivä kului rattoisasti Sallan rajanylityspaikkaan tutustumalla ja samalla reissulla iltapäivä vietettiin Sallan uudessa Sota- ja jälleenrakennusajan museossa tutustumalla paikallishistoriaan.

Kolmas päivä vietettiin naapurikunnan Savukosken maisemissa Kivitunturissa sen luontopolulla ja Metsähallituksen Luontotuvalla.

Viimeinen täysi päivä perjantaina reippaillaan Nuoluskurun vartta pitkin kymmenen kilometrin patikkaretkellä, jonka päätteeksi vallataan Kuskoivan laki.

Huominen ilta huipentaa leirikouluretken perinteisen käristyksen ja puikuloiden kera, kun väki kokoontuu päättäjäispäivälliselle.

Jotta kaupunkilaisnuoret eivät viikon aikana täällä aivan pääsisi metsittymään kaukana Helsingin humusta, paisteli Ukka ryhmälle niitä tutuksi tulleita Naruskan pitsoja, joiden täyteaineet saivat syöjät päättää ja tilata aivan kuin isossakin maailmassa siellä jossain etelämpänä tapahtuu.

Häthätää sai Mummeli näpättyä todistusaineistoksi muutaman valokuvan päivällisestä ennen sen häviämistä ulkoilmasta ruokahalunsa saaneisiin suihin.





Huomisesta Tuntsaretkestä toivottavasti saadaan muutama valokuva tästä tosi reippaasta parinkymmenen oppilaan ryhmästä kahden opettajansa ja linjurikuskin keralla.

Tukikohasta käristyksenvuolupuukon terottelemisiin tähän.

2 kommenttia:

  1. Kyllä on pitsauuni löytänyt tiensä oikeaan kotiin! Herkullisen näköisiä, ihan vesi herahtaa kielelle :-p

    VastaaPoista
  2. Johan näitä täältä joutas kuskaamaan vaikka kotio jollekkin, mutta kun kaikki assuu niin syrjässä täältä katottuna, ettei saa pysyyn kuumana...

    Tarttiskohan alakaa samanlaiseks liikkuvaks pitsakauppiaaks kuin se yks pariskunta, joka leipoo kauppojen kulumilla linjurissa ja myy kaupan etteisessä. Kun pikkupiirakallakin saa jo €uron kappaleella, niin johan Ukan pitsalle hinta osataan keksiä. Kylläpä herahtelis. Ja €urot kilahtelis. Liikeiteaa nuoremmille.

    VastaaPoista