perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kuolemanviikate niittää Naruskalla.

Nyt ei kaikilla pyyhi oikeen hyvin täällä Naruskalla. Kesä on antanut ootella ittiään, mutta tulollaan se hitaasti ja varmasti kuiten on. Kesä, joka on elämän alku monelle. Aina ei kuitenkaan käy kuin haaveillaan. Takaiskuja tulee.

Ukka jätteli yhden saunajakkaran kokosen kevätsääsken Mummelin iloksi tänne. Sääskipahalainen oli kuitenkin pörrännyt itsensä jonakin yönä Mummelin korvanjuureen inisemään niin, että horroksessa ja tajuamatta kunnolla maalimanmenoa, oli hän hivauttanut sääsken erehdyksessä hengiltä. Ukka löysi kotieläimen menehtyneenä sängynjalan vierestä. Sääsken suvunjatkamispuuhat olivat loppuneet siihen paikkaan.


 Surulliset tarinat eivät pääty tähän. Joku muistaa varmaankin sen lehtokurpan, joka asettui toiseksi peräkkäiseksi kesäksi ilmeisessä pesimätarkoituksessa tähän Retkeilymajan kenturalle. Se löytyi tänä aamuna hengetönnä pääoven portaiden viereltä. Niskanikamat vaikuttivat sen verran rennoilta, että kurppasen pääteltiin lentäneen ikkunaruutuun niin, että lento oli päättynyt laakista.

Läheltä se päästi itteään katsomaan eläessäänkin. Kuolleesta kurpasta voi todeta ainakin sen, että rumempiakin luontokappaleita täällä keskuudessamme elelee.


 Kummankaan luontokappaleen pelastamiseksi ei ymmärrettävistä syistä ollut tehtävissä mitään. Rauha heidän molempien tomulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti