Siperia opettaa...

Jos oli siellä Suomen puolella kylmät kelit reilu vuorokausi sitten, niin eipä oikeastaan ole hellettä ollut täällä Siperian länsilaidallakaan. Tosiasiassahan me ollaan täällä vain noin 50 kilometriä linnuntietä Tukikohdasta itään, joten melkein samoissa sääolosuhteissa kuin Naruskallakin.

Ruotsalaisen puolijoukkueteltan kaminan suosio on nousussa, koska nollakelissä telttamajoitus ilman lämmitystä on kylmänlainen. Makuupussit toki ovat meillä kaikilla sitä luokkaa, ettei yöllä nukkuessa palella tarvitse ilman kaminaakaan. Kuitenkin ulkolämpötila asettaa haasteita, kun kylmä oikeasti on.

Kalastusta kylmyys ei ole rajoittanut, eikä liiemmin kalansyöntiäkään. Taimenet ovat kuitenkin sen verran kylmän kangistamia, että perhoon syöksymiset ovat hieman epätarkkoja. Ukka sai alimmassa kuvassa olevan rapiat 40 senttiä pitkän taimenen Tuntsajoesta kylmimmän säätilan aikana. Kalamiehen oli varustauduttava kynsikkäillä, koska nollakelin viima vetää näpit konttaan alta aikayksikön. Taimen tarttui keltaiseen "liitsiin", kyljestään, joka sai kalan tuntumaan isommalta, mitä se todellisuudessa sitten olikaan. Pannulle tämä taimena kuitenkin päätyi ja sieltä makoisiin suihin.

Tänään paistaa taas aurinko, mutta kala ei tunnu ainakaan aamusta olevan syönnillään. Syy on varmaankin se, että Tuntsan vesi on vuorokaudessa noussut yli puoli metriä. Kesätulva on siis tosiasia. Kevättulvalla vesi on käväissyt vielä tästäkin toista metriä korkeammalla.

Odottelemme veden pinnan alenemista. Välipäivä kalastamisesta ei viikon jälkeen ole pahitteeksi. Aikansa kuluksi voi vaikka käydä piehtaroimassa jäkälikössä, josta seuraavassa jutussa täältä lisää kuvien kera.

Ukka sukeltaa nyt tietokonekummulta Tuntsan laaksoon. Piehtaroidaan sitten vaikka jäkälikössä.