Ukka pääsi yllättämään puukkomestari Vasaran. Mestari on tavallisen hyvä tunnistamaan ja tietämään kaikki jalopuulajit, mutta sattuipa käteen semmoinen kalikka, ettei oikea laji löytynyt tiedoilla, eikä vielä arvaamallakaan.
Auttaa piti Ukan, eikä vielä sittenkään puun nimi tutulta kuulostanut. Ensi kertaa kertoi kuulevansa. Jatoba. Jatoba ei härmäläisessä metsässä kasva. Eikä ilmeisesti koko Euroopassa, vaan ison veden taakse on mentävä. Ketä kiinnostaa Jatoba, voi lukea tiivistelmän Puukeskuksen oheisesta linkistä: http://www.puukeskus.fi/ideat-ja-ohjeet/tietoa-puulajeista/jatoba
Vasara pyöritteli känsäisissä käsissään jatobakalikoita. Puun painosta ja tiiviydestä päätteli mestari hetikohta, että jovain tästä kekluun periä syntyy. Mietteliäänä kyseli metsien mies, mistä Ukka puuta on taikonut. Salaperäisiltä Savon keikoilta tämä jalopuu tarttui matkaan. Ihan luvallista tavaraa. Ja lisäksi polttopuuta. Jollekin. Osa kiintokuutiosta kulkeentui monien värikkäisen vaiheiden jälkeen muutamalle puusepälle Jaalan Pyhäjärven rantaan siellä ideoitavaksi. Vasara sai hiukan pienemmän määrän, mutta lisää on luvassa, kunhan Ukka pääsee keskusvarastolleen tekopitäjään.
Kuluttavan kertoi puukkomestari talven olleen. Sisuskaluja kuluttavan. Luvalla sain miehestä kuvan ottaa, vaikka arvelikin käsivipran näkyvän kuvassa. Vannoin, että ei pysäytyskuvissa mitään näy. Ja olen minä miehen huonommassakin kunnossa nähnyt. Jos kohta paremmassakin.
Tervaa meinotteli alkaa Varpuselän ilmanlaadun parantamiseksi polttelemaan. Ja pihakartanoa siivoilemaan, kuten täälläkin päin tapana on, kuten suuremmassakin maalimassa.
Ukka tilasi kolme puukkoa. Niistä yksi keikkuu, jos hyvin käy, erään Loimun vyötäisillä sitten, kun hän on kypsä vaikkapa abborren kaulan katkaisemaan. Kahdelle muullekin puukolle on osoitteet tiedossa. Jatobaperäpuukko ja Vasaran takoterä on lyömätön pari, jos vanhat merkit paikkansa pitelevät.
Jatobaa on Ukalla sen verran omallakin kartanolla malliksi, että kuva tästä hienosta ja painavasta puulajista saadaan asiaa selventämään. Tämähän saattaa etelän herroille olla tuttua tutumpikin puu, mutta näillä perillä ensikertaa nähty. Ainakin Naruskalla ja Varpuseljässä.
Rautatammea Jatoba painonsa puolesta muistuttaa. Hienoja ja tasapainoisia kekluja on siitä odotettavissa, kunhan Vasara saa tervansa tulille.
Tukikohasta kekluja ootellessa tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti