Ukka on aikanaan ollut hautausmaanhoitajana nöösipoikana. Silloin tuli kiviä oiottua ja kukkia istutettua sen verran, että vielä yli 40 vuotta myöhemmin homma oli hyvin selkäytimessä. Hautakivi on nyt passissa ja hauta kukkaloistossa, kuten näin kesän kunniaksi olla kuuluukin.
Tuntsareissuun tämä Petäjävedellä käynti liittyy niin, että Ukka toi Stratusamerikanrautansa tänne vaihtoon automaalari Ranen Broncon kanssa. Ukan rauta menee vuorollaan maalausuuniin, josta Ranen auto on pari päivää sitten tullut ulos. Ja komiana onkin. Kiiltää niin hemmetin hineesti, että raaskiikohan tuolla Vanhan Sallan ryteikköihin ajaa laisin, kun siellä sitä ei naarmuilta varjele erkkikään...
Mepä Mummun kanssa juonnetaan Bronkkoja Naruskalle tuplana...
Peräkärry on puolillaan Ukan remonttikamppeita ja toinen puoli on täynnä Hongkongintuliaisia. Sieltä Ukka haki ottivetoperhoja ja lujaa siimaa ja pari hyvää vetokelaakin, joilla suurimmat, jos ei muita, niin Tuntsan jänkäkoirat nostetaan rannalle.
Huomenna ehtoolla ollaan kotona. Jos hyvin käy, niin punavalkoisen Ranen Broncon lisäksi Naruskalle pitäisi kulkeutuman myös taannoin hommattu sinivalkoinen pielaveteläinen.
Ukan sääasemakin tenii Tukikohdan ollessa omasta väestä tyhjänä. Tai onhan siellä omaakin väkeä, niitä tiemurskemiehiä, jotka kohta asunevat vakituiseen Naruskalla. Heitä ei kuiten vaivata sääasemahommilla, joten huomiseen on kärsittävä ilman säädataa. Kuva sentään pyörii, joten elonmerkki on. Lieneekö ukkonen paukannut, eipä ossoo sannoo.
Täytyy kiiruhtaa Tukikohtaan pakkaamaan. Viikko aikaa. Juhannusaattona tulistellaan A.E.Järvisen rakastamissa maisemissa Vanhassa Sallassa, jos lunstiisa mennee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti