Här är vårens första fluga. Eller var.

Kyllä voi ihmisen lapsen yö mennä pienestä pilalle. Täällä on kolomenkymmenen vuoden aikana totuttu sääskiin, mäkäräisiin ja polttiaisiin, eivätkä paarmat ole vieraiksi jääneet. Mutta yksi voi olla vielä viheliäisempi valvottaja. Toiset valvoo makuuhuoneessaan toisista syistä. Jotkut valvovat kärpäsen vuoksi. Sepä meinasi kesäkärpänen, että hän on herra ja hitalko tässä talossa, eikä anna Ukan nukkua. Kolmanneksi viimeistä yötä lakanoissa ennen puolentoista viikon telttajaksoa.

On sitä Ukalle periytynyt tuota noukkatoosaa sen verran, että se on ilmeisen mieluinen laskeutumispaikka kärpäselle. Ilmeisen parin tunnin ajanjakson puolenyön jälkeen sitä jalkapallo-otteluista väsyneenä jaksoi vain puolihorroksessa läpsiä ja huitoa laiskoja viuhuvia tappolyöntejä, jotka tietenkään eivät siivekkääseen koskaan osuneet. Ja oli se sitkeä sissi tämä yksi ja ainoa lajinsa edustaja. Eipä luulisi kenenkään nokan niin kiinnostavan paikan olevan, että sinne pitää koko ajan tutkimuksille pyrkiä.

Kahden aikaan mitta täyttyi. Oli tapahtunut asian vuoksi herääminen. Ukka haki keittiöstä Rautarantalan sponsoroiman muovirakenteisen kärpäslätkän. Ase mukana eikun uudelleen makkariin teurastus mielessä. Siis kärpäsen. Puoli kolmelta odotus palkittiin. Mutta eipä sitä elikkoa kiinnostanutkaan Ukan noukkatoosa enää, vaan se istahti siipiään putsaamaan nykyisen vihityn vaimon nenun päälle. Siinä se teki niitä perinteisiä kärpäselle ominaisia venytys- ja puhdistusliikkeitä, eikä Mummeli vaikuttanut tietävän asiasta mitään.

Pakko siinä oli miettiä, että jos tärhäytän tappolyönnin Mummelin läsiin tuosta vaan, niin aamulla alkaa papereiden täyttäminen erohakemuksen muodossa. Päätin, että ajan lentiäisen vielä kerran ilmojen teille. Rikollisella on tapana palata rikospaikalle, sanotaan. Siinä operaatiota tehdessäni tuli mieleen ajatus, että kaikista ne laulunkin tekee. Tosielämästä. Niinkuin se Jaakko Teppokin, kun se jossain römppäsveikkopiisissä puhuu jotenkin niin, että tässähän se enimmäkseen aika kulluu akasta kärpäsiä hätistellessä. Tai sinne päin.

Puoli tuntia vieri taas kesäyön yötöntä taika-aikaa, mutta kärpäsen hermo ei pitänyt. Se laskeutui
peiton päälle puolen metrin päähän tappokädestä. Se oli virhe. Pitkä aika ilman kärpäslätkän käyttämistä oli tehnyt saman vaikutuksen kuin Pitkämäen lepo hänen keihäskaariinsa: Ukan täysosuma päätti kesäkärpäsen elämän. Raaka peli, muttei tällä kertaa Ranualla. Raadosta ei katsottu aiheelliseksi ottaa kuvaa, eikäpä se luontokappale litistyneenä niin kaunista katsottavaa olekaan.

Tukikohasta kärpäsentappoase valmiina tulevaan yöhön yöpöydällä tähän.