Luutonta ja tosi hyvän näköistä puhdasta luonnontuotetta näyttää Hirvensalmen hirvien sydänliha olevan. Lihat siirtyivät vakuumipusseista suolaukseen rapiassa vartissa.
Karkea merisuola ripotellaan lihoille kerroksittain. Vuorokauden aikana ne suolaantuvat sopivasti, kun niitä kerran käännetään kahdentoista tunnin jälkeen suolausastiassa ympäri.
Maaliskuun ensimmäisen päivän kunniaksi huomenna sunnuntaina suolaantuneet lihat siirtyvät Ukan halkokatoksen katolle siihen samaan verkkohäkkiin, jolla vuosi sitten samassa paikassa kuivalihat valmistuivat.
Tämä ikiaikainen suolaustapa ja lihan kuivattaminen kevättalven pakkasessa, auringonpaisteessa ja raikkaassa tuulessa takaa sen, että reilun kuukauden päästä kuumakallet jo kiipeilevät terävä puukko kourassa tutkailemaan, joko herkku on sitä, mitä pelataan.
Tukikohasta kuivalihavellin valmistusohjeita kertailemisiin tähän.
Kuulostaa hyvältä ja -mielenkiintoiselta suolaamisohjeelta ja varmasti maistuu liha sitten joskus
VastaaPoistaKuivaliha jakaa jonkun verran mielipiteitä. Sen suolapitoisuus on ehkä epäterveellisenkin korkea, mutta löytyy siitä vielä lihan oma maku, joka jonkun kieltä ja mieltä hivelee, mutta joku vuorostaan kääntää kuivalle lihalle selkänsä.
VastaaPoistaSuolaaminen tapahtuu samalla perussäännöllä kuin esimerkiksi kalankin graavisuolaaminen.
Terävä puukko pitää olla, kun lihaa valmiina aletaan viipaloimaan. Tosihemmothan vetelevät kesähelteelläkin tätä retkieväänä vaikkapa perhoa nakellessaan. Ainakin Hirvi-Harri ja Kasperi.
Kaupatkin myyvät kuivalihaa. Se on ilmeisesti aina poroa, koska ei ainakaan Ukan silmiin ole muuta lihaa hyllystä vakumoituna sattunut. Välillä on tullut vilkaisseeksi herkun kilohintaa, joka varmasti pesee suuruudellaan lähes kaikki lihatuotteet, mitä markkinoilta ostaa voi. Erikoistuote, jota ei tietenkään kilotolkulla vuositasolla syö juuri kukaan. Maistamisen arvoista silti kaikille. Verenpainepotilaillekin...