lauantai 26. tammikuuta 2013

Läski.

En oo kuukauteen käyny vaakalla. Jumalauta, kun meinasin perseelleni lentää tälle aamuva, kun kaivoin pölyttyneen puntarin turkismuokkaamon sängyn alta. On se närästellykki ja tuntunu, että vaatteet on kutistunu. Eikole muut puhunu mitään, paitti tyär sano kolomisen viikkoo sitte, että on tainnu tulla muutama kilo lissää.

Yheksänkytäyheksänpilikkukolome. Aamupaino. Siinon kymmenen kiloo liikaa. Tai ainakin viis. Eikun kymmenen. Turha siiton alkaa liisimään. Optimipaino Ukalle on kaheksankytäkaheksan killoo. Siinä se kävi. Alimmillaan kolomeenkymmeneen vuoteen. Hällyytysraja on ollu yheksänkytäviis. Nyt se on lipsahtanu hölömöyttä siitä ohi. Pittuuspainotaulukkoja ei tähän tarvitte onkia, kun se näyttää hullut seittemänkymmentä killoo meikäläiselle. Sevverran tosihemmossa painaa jo täys jalakoväli.

Minäpä tiijän, että Mervi se kohta kirjottaa tänne, että sitä se kerman, voin ja pottujen kanssa mäskääminen tietää. Mutta sepä lopahtellee nyty. Tässon tottunu kieltään itteltään vaikka mitä. Jos ei tartte juua, eikä tupakoija, niin ei tarvii liikaa syyäkkään. Vesiossuuskunnan vesi vanhin voitehista. Siihempä se saa Ukan mahanympärysläski totutella. Eikäpä se ole kaukana, ettei Mummelia koske sama komento. Se on aina painanu puolet Ukan painosta. Jos se menee siitä yli, niin sekin on läski. Ja nyt sekin on yli. Helevetin kovvaa tekstiä, mutta tämä asia ei taputtelemalla parane.

Muut saa mun puolesta tehä kiloillaan mitä halvaa, mutta Ukka alottaa laihuttamisen nyt. Tai se alako jo aamupuurolla. Annos puolitettiin ja päälle ei lärättykkään Mummun syssyllä keittämää omenahillua. Ne kannan poroille.

Ja porsaanjauhelihasta ja silavapaketista ei tehäkkään tännään uuniin mureketta läskisiivuilla vuorattuna. Se muuttuu keitoks ja sitä latkitaan viikko. Ja läskit paistan koiralle. Ja eilistä kermaan tehtyä hollantilaiskastiketta ja helevetin maukkaita uunipottuja kadutaan täällä verta piereskellen. Eikä niitä loppuja pottuja paisteta voissa sen murekkeen kanssa, kun ei ole sitä murekettakaan. Niija kaikki kahveen kanssa sivutuotteena mällätyt keksit sun muut ja iltapana vejellyt rahkat sun muut paiskotaan hankeen. Ja uusia ei ostella. Katotaan perkele, paljonko tikitaali sängyn alta näyttää kuukauven päästä.

Tukikohasta tähän.

3 kommenttia:

  1. Sorry nyt vaan, mutta sain ainakin päivän jos en viikon parhaat naurut tekstistäsi. =DD Lykkyä tykö, samaa kuuria täällä kaivataan ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä muakin naurattaa. Joka paikassa muualla, paitti vaakalla. Ja kohta ei tieten hymyilytä ees yöunissaan, kun näläkästä ei nukuta. Mutta yöllä kun on nälissään, niin nukkuessaankin laihtuu. Ja se on nyt Naruskalla pop.

    VastaaPoista
  3. On ollut mukava lukea sun nautinnollisia kirjoituksia herkkuruuista ja niiden tekemisestä. Kateeksi on melkein käynyt. Nytkö se loppuu? Laihikselle veren maku suussa, kaikki tai ei mitään! Susta voi tulla läheisille riesa, jos rääkkäät itseäsi liikaa kilojen pudottamisessa. Huolehdi verenpaineesta ja aloita äijäjooga ;-)

    VastaaPoista