Varkaita liikenteessä.

Ei ole vajjaata viikkoo pitempään, kun muutamana aamuyönä alon suunnitteleen, että täytän tän tontin heinälatoloilla. Mummeli jo kerkis sanoon, että turpa kiinne tai hällähtee. Jatkon tietty. Ja jatkon kans. Sitte vuokraan kaikki lähimmän kymmenen kilomeetterin sätteellä olevat pellot ja niitut ja alan kasvattaa niissä kuivaa heinää. Nuokin naapurin mehtitetyt pellot nii ei muuta ku motolla siloseks taimikot. Ja heinä kasomaan.

Sitte heinäkuusa pijetään helevetimmoiset heinätalakoot. Juotetaan sahtija ja heilutellaan heinähankoo yötä päivää yöttömäsä yösä. Vanahat heinäseipäät ostetaan tietty koko läänin alalta. Hankoja löytyy Naruskaltaki joka torpan kylymistä navetoista.

Puoleen kessään mennesä keritään latomaan vanhat lavot pystöön pitkin tonttija. Entuseen järjestykseesä kalikat tietty. Tai ainaki sinne päin.

Ja eikun entunen meno pääle. Heinälavoisa on kuivisa heinisä patjaa vaikka mille. Parraita tirsupaikoja ja tillaa vaikka mille hurujastelulle niinko entiaikaan elokuvisa nähtii.

Ennoppäässy aatosta viemää hautomista pitemmälle, ku tälle aamuva jo raatiouutimissa sanottii, että nyt on nukkumine ja leppääminen maalimalla poppia. Immeisille pittää rakennella mekkalattomat yöpaikat mehtien siimeksii ja jänkie laijoille. Päivätirsapaikat ninko entivanahaan. Vaikka lavot. Turismo tarttee nyt lepuva. Ei tiskoja, ryyppäämistä, rellestelyä ja juppihissilöitä. Ne tarttee unta. Yöllä ja päivällä. Ja aamulla ja illasta.

Ei taija tulla Ukan heinälatokyllää. Laittavat tieten isola rahala johonki väyrysevvaltakuntaa semmoset senssit, ettei pikkuyrittäjä mukkaan pysty. Täsä nykymenosa varkaalle kelepaa jo aatoksetki.

Olipaha ajatus kuiten. Ostasko silti tuo yhe lavon. Sevvois laittaa ittsesä iloks tuonne perämehtään. Ja latova sinne Täpläporotukselle heinät. Ja sopivasa saumasa käyvä sielä vetäsemäsä tirsat. Kessää talavia. Ja voisha tuolla pöllyytellä aikasa kuluks muutaki. Vaikka heinäkassaa.

Tukikohasta tietovuotopaikkaa tutkimisiin tähän.