Saatiin met kuitenkin Kasperin moottorikelekalle tehtyä ajosillat uuteen mustanpuhuvaan peräkärriin, joka jouduttiin uusasemaan. Edellinen oli nimittäin lyhyt. Tai kelkka liian pitkä, kuin vain.
Eikä se niin hiien kaukana ollu, etteikö tämäkin musta kärri olisi jäänyt lyhvenlännäksi. Mitta oli otettu kelkekasta noinmitalla. Puolenkytä senttiä jos olis ollu pitempi, niin rekikoukulle olis pitäny sahata kuomuun aukile. Nyt ei tarvinnu, vaan kärry ja kelekka sopi toisilleen kuin nenut päähän.
Tämmösen mustan kärryn jos näkee liikenteessä, eikä vetoauton ratissa ole Ukka, Kasperi tai Mummeli, niin melekeen voi virkakunnalle vihjasta, että nyt niijen kärri on pöllitty. Tai voi kait sitä ensteks varmistaa Ukalta, ettei ole luvalla jollain lainasa.
Tekastiin miettimisen päätteeks kelekalle kiskot. Arveltiin niin, jotta suksien terästerät menee alle viikossa vilimivaneripohjasta läpi, jos vanerille noivvaan ajeleen aletaan. Ja jäpöstelyn estoksi laitettiin palanen Kasperin ostamaa vanhaa kelekkamattoa pohjalevyyn kiinni. Siihempä kelekan korkiaharjanen matto tarttuilikin kärrille ajettaessa kuin tauti. Piti varua, ettei hyökkää etuseinään ja sieltä läpi.
Jovain sitä tuli harossi, vaikka itte sanotaanki. Siihenko kelekka vetastaan sisälenkkeihin liinalla kiinne, niin jopa sitä päästelee kärri peräsä mutkasta tietä näkymättömiin. Ja kesällä, kun kelekka on kesäteloilla, niin kuletellaan vesikalustoo.
Tukikohasta siirtoajoja oottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti