Onneksi Kasperi on sorminäppäryytensä perinyt äiteeltään. Taiteellisen näkemyksen hän vuorostaan on perinyt isältään. Tai ehkä se on liian rohkeasti sanottu. Menköön taiteellinenkin taipumus äiteen viilaan. Isänsä on enempi rouvin työn tekijä ja tyytyy enempi katselemaan kaunista, ei tekemään. Nauttimaan kauniista pystyy niinkin, vaikkei itse taiteilemaan.
Kauniisti sidotusta perhosta voi myös ottaa kauniin valokuvan asettelemalla teos sopivaan paikkaan valmiina. Kuvauspuolen tässä tapauksessa hoiteli Mummeli.
Nämä ovat niitä perusperhoja, jollaisilla Naruskajoen harjukset ja taimenet ja siiatkin saadaan vavannokkaan puistelemaan. Kalan väsyttäminenhän on niitä ensteksmukavimpia hommia, mitä housut jalassa tekemään pystyy...
On näillä ehkä nimikin, kuten ottiperhoilla ruukaa olla. Kasperi tekee perhonsa välillä mallin mukaan ja välillä malli tulee päästä.
Tukikohasta kalakelejä ootellessa tähän.
Moi Ukka!
VastaaPoistaSinuttelen vaikka ei olla koskaan tavattu. Et kaiketi pahastu? Olisiko noita perhoja mahdollista ostaa? Jos ne on tehty ottaviksi paikalliseen vesistöön, niin mielummin noilla kalastaa kuin etelän tuonneilla.
Terve! Ukka on ikinuori, joten ssaa sinutella maailman tappiin asti. Jäävään itteni perhokaupassa, koska niitä meidän perheessä sitoo vain Kalle. Hänelle voi osoittaa ostohalukkuutensa vaikkapa sähköpostilla kll.sntl (ät) gmail.com .
PoistaKalle ei ehkä pysty hintakilpailemaan itämaisten tuontiperhojen kanssa, mutta laatu on taattu, eikä hän itselleen tietenkään kaloille maistumatonta perhoa sido, vaan kokemuksellaan sidoskelee ottiperhoja.
Otteleppas Kasperiin yhteyttä!
Ei muuta kuin Naruskalle kalalle ja Ukkaan tutustumaan samalla kertaa!