Paskaamiskulttuuri vyöryy Naruskalle.

Lähtivät sitten nuo jalakavammat pääsiäisenviettäjät tuohon Kuutsisuvantoon virkistäytymään ja nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä. Olivatten liikkeellä oikeen neljän sukupoloven voimin, isomummu 84 vee ja siitä alaspäin neljävuotiaaseen Loimuun. Ja muut siltä väliltä.

Oli kairat ja onkivermeet matkassa, kuten asiaan kuuluu.

Suvannolle tullessaan meinasivat persiilleen lentää isommasta pienimpään ja vanhimmasta nuorimpaan, kun suvannon kaunis lumimaisema oli peitetty peltisellä tilikkutäkillä. Oli kaljatölökkiä joka lähtöön. Ja tupakki oli näimmä maistunu kans, kun oli tyhjää tupakkiaskia ja natsaa pitkin ja poikin avantojen ympärillä aaritolokulla.

Pienimmästä isoimpaan pahoitti tämä Tukikohan porukka mielensä siitä siivosta, jonka joku rökälekaljaporukka oli jäläkiisä jättäny. Ja selitä siinä sitten pienimmille kysyjille, miten tämmönen on mahollista, kun kaikki aikasetkaan ei tämmöstä tajua.

Eikä tästä siivosta voi mitään räkänokkaporukkaa syyttää. Toissa päivänä eli pitkäperjantaina oli jäällä istuskellu raavaan näköstä äijäporukkaa. Jalakapelillä kun mitä ilimeisimmin olivat paikalle konkoilleet, niin jossain lähitenoolla varmaakin on tai oli heitin majapaikkasa. Toivottavasti oli.

Kylläpä Ukka paljon mieluummin levittelisi kairasta mukavaa kuvaa ja tekstiä siitä, miten kaunista ja rauhallista ja koskematonta luontoa täältä vielä voi löytää. Näimmä voi ja pitää tottua löytämään myös kuvien mukaista paskaamista. Tämmösten jäläkien jättäjistä ei muuta mieleen tule kuin vanha sanonta loivasanasemmaks muutettuna, että joissain päissä virtaa semmosta keltasta nestettä ja kakki tekkee patoja.

Kylläpä ne alumiinitölökit luulis jaksavan raavaat äijät tyhyjinä jäältä pois kantaa, kun on ne sinne täysinäkin viijä jaksanu. Seittemänvuotias jakso ne kantaa, mutta ei se hänen hommaasa olis kuulunu olla.

Tukikohasta ei niin kovin ilosella mielellä tähän.