Näinä epämääräisinä aikoina ei niin kovin suurta väliä ole,
kenen joukoissa seisoskelet. Tai istuskelet. Mutta missä seisot, sillä on
väliä. Aina pitää tietää, missä seisoo. Ja milloin.
Eipä Ukka aikaisemmin muista niin tarkasti tietäneensä,
missä sitä tällä pallolla milloinkin tarkasti ottaen ollaan. Nyt tiedän.
Mittautin tuohon Tukikohan pihalle semmoisen maahan kaivetun
betonitolopan tarkan sijainnin, että kun menen vaikka keskellä yötä sinne
seisomaan, niin tiedän olevani ETRS-TM35FIN -koordinaatiston mukaan 7447482,294
metriä päiväntasaajalta ja 593896,486 metriä Greenwichin keskimeridiaanista
itään. Nämä ovat uuden karttajärjestelmän mukaiset mitat, jossa Suomi on
tärhäytetty yhdelle kaistalle.
Jos joku haluaa tulla tarkistuttamaan suuntavaistonsa, niin
näin talviolosuhteissa tolppa on kaivettavissa näkösälle tuosta poltetun talon
päädystä 3,85 metriä ressuautotallia kohti. Ihan sitä autotallin etukulumaa
kohti. Siis alakulumaa.
Kyllä maailma menee mallilleen. Askeleen paikan pystyy
sanomaan sentin tarkkuudella, kun oikeat mittalaitteet raahataan paikalle. Niin
teki muuan Maanmittauslaitoksen mukava setä, joka kesällä täällä mittasi yhden
sellaisen pisteen, josta voidaan tarkistaa kaikki muut pisteet maapallolta
pohjoisella pallonpuoliskolla. Ja se piste tietenkin on Tukikohan pihassa.
Keskellä tonttia.
Ukka mittoo sunnuntai-iltaan mennessä, paljonko tältä pisteeltä mihinkin ilmansuuntaan lähdettäessä on matkaa ulkomaan rajalle.
Ja tämä tarina on tosi. Tukikohasta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti