tiistai 24. tammikuuta 2012

Katoava kansanperinne.

Ajat muuttuvat. Ja maisemat. Maalaiskylien tienvieriä ovat kymmenien vuosien ajan koristaneet luonnollisina pidetyt pylväät tasaisin välimatkoin. Puhelinlangat ovat laulaneet, mutta nyt niiden laulut alkavat olemaan laulettu.

Tavallinen kuolevainen ei enää ymmärrä, mitä reittiä pitkin esimerkiksi puhelinliikenne paikasta toiseen nykyisin liikkuu. Kaikkihan se tietävät, ettei kaapelikelaa tarvitse puhelimen toimimiseksi perässään vedellä, kuten ei ole tarvinnut enää vuosikymmeniin. Ennen tarvitti.

Ennen meillä kaikilla oli lankapuhelimet kotona. Nyt niiden aika alkaa olemaan totaalisesti ohi. Pakkokin on olla ohi, koska viimeisiä lankoja ollaan vetelmässä kiepille. Ja pylväät niputetaan tienlaitoihin ilmeisesti huutokaupattavaksi.

Naruskalla tämä ilmiö on meneillään myös. Noilla vielä olemassa olevilla muutamalla tolpalla ja niiden väleissä olevilla langoilla ei käytännössä taida olla mitään virkaa. Retkeilymajan tontin kohdalla vielä vanhaa linjaa on pätkä jäljellä, mutta Pulkkaviidan risteyksestä tänne päin niitä taidetaan olla poistelemassa. Aikataulusta ei liioin kukaan tiedottele mitään.

Viimeisin tekniikka tässä Retkeilymajan ympäristössä on piilossa tuolla maan povessa. Valokuitukaapelin runkolinja menee tienlaitaa pitkin metrin syvyydessä, mutta taloon asti sitä vielä ei ole tuotu. Eikä ole käyty kauppaamassakaan, joskin myyntimiestä saa kuulemma lähiaikoina ovelle odottaa kolkuttamaan. Siitä ei tietoa ole, syntyykö kauppiaan kanssa sitten kauppoja, eli ei.

Puhelinliikenteen nykytila Naruskalla on sellainen, että Soneralla on toimiva 3G -verkko. Saunalahdella ei vastaavaa vielä ole, mutta kännykkätukiasema heillä Politimavaarassa on. Samanlainen toimivuus on Aitatsivaaran tukiaseman kautta Naruskajärven maisemissa. DNA:n verkon lähin tukiasema taitaa sijaita Sallan rajanylityspaikan maastossa Kelloselässä. Sieltä DNA:n kuuluvuus ylettyy Naruskan kylän pintaan vain yläville paikoille. Nämä tiedot kannattaa huomioida, kun Naruskalle matkailee.

Mummu kävi tänään maastoretkellä kameransa kanssa. Saattaa olla niin, että kuvaan tallennetut puhelinlangat ovat lähitulevaisuudessa muisto vain. Kylämaisema muuttuu. Tekniikka menee sekä eteenpäin, että taaksepäin. Lankapuhelinten aikaa voi muistaa ainakin keskimäärin varmatoimisempana, mitä ovat nämä nykyajan kännykkäyhteydet. Toimivan kännykkäyhteyden etu vuorostaan on se, että tietokoneyhteydet mahdollistuvat langattomastikin. Valokaapeliyhteys vuorostaan taitaa mahdollistaa sadan Megan nettiyhteydet täältä metsästä. Sitä voinee pitää edistyksellisenä ja ajantasaisenakin asiana. Vastaavat yhteydet eivät liene totta vielä kaikissa taajamapaikoissakaan. Karhutunturin Soneran tukiaseman 3G yhteys toimii Ukankin huushollissa mokkulan kanssa latausnopeutta 8-10 Mbit/s ja lähetysnopeus huitelee lukemassa 1,5 - 1,8 Mbit/sekunnissa, joka ylittää valtakunnalliset keskiarvot kuulemma mennen tullen.

Maaseudun rauha ja kaupunkiin verrattavat tietoliikenneyhteydet ovat aikamoinen yhdistelmä. Ainakin Mummun ja Ukan mielestä.


Tukikohasta valokaapelin päätä odotellessa tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti