Rantteet auki.

Olis kait sitä saanu kolalla pukkia takapihan vajaan metrin lumia urheilukentän suuntaan, jos olis tarvetta ylimääräsille pinnistelyille. Mutta kun ei oo, niin Linko-Jarkko tuli hoitaan hommat. Väärinhän se toisaalta oliskin, jos Ukka menis linkomiehen leipää syömään. Ja jos kuntoilla halvaa, nin sitähän voi tehä sisätiloisaki. Vaikka polokemapyörällä.

Kerranki näyttäis siltä, että ennen kevätloskaa saa puhtoset puut rantteelle. Ja ennen kelirikkova. Ne on nimittäin ravassa olevat koivut semmosta sahattavaa, että konesahan terrää saa olla viilamasa ja vaihtamasa päntiönään.

Käväsin amusella katolla kameroita sen verta timpraamasa, että näppäsin yläviistosta kuvan rantteesta, nin usotte, että sielä se oottaa. Puuta ja sahuria. Ja toukokuuta, jollon kevät kuivaa taas kalikat seuraavaa pitkää talavee varten. Semmostahan se on vuoskierto tällä kartanolla pyöriny vuojesta 1996. Siitäpä laskekaa, montako vuotta on täsäkin majjaa pijetty. Tukikohtaa.

Aattelin tuolla katolla maalimaa tiiraillesa, että ne on nuo suuruusluokat hiukka erilaiset täälä pohjosesa. Ukan rantteen kokoselle läntille kehäkolomosen sisäpuolelle ruotastas tieten pystyyn kerrostalo. Täälä se on puupinon työstöpaikka. Ja säilytyspaikka.

Tukikohasta viittäkytä kiintoo koivua oottelemisiin tähän.