Kellonkääntöurkko.

Mulla ei ole kuuteen vuoteen ollu kelloa kädessä. Ajat olen kattellu auringosta ja pimmeellä tai pilivessä ollessa arvioinu. Täällä mettässä kun ei ole junien aikatauluja, eikä paikallisbussitkaan liioin kuljeksi, niin ei ajankululla tunnilleen tai varsinkaan minuutilleen ihan noponnuukaa ole. Vaikkei kädessä aikarautaa ole, niin silti piti kimmota aamuyöllä kääntelemään kaikki talon manuaaliviisarikellot ja muutkin oikeeseen aikaan, ettei asiakkaat myöhästy linnunpyynnistä. Tai ei nekään siihen kelloa tartte, vaan valonmäärää sitä joutuu oottelemaan olipa kello mitä tahansa.

Ykstoista kipaletta kellonkääntämisiä joutu silimät suittirenkaana talakkari tekemään. On niitä vaan aikarautoja tämmösessä isossa talossa. On pöllökelloo, pahkakelloo, digikelloo, hirvensarvikelloo ja vaikka jo mitä. Onneks nuo kompjuutterit ja puhelimenluurit kääntelee ite ittiään.

Asuispa Venäjällä. Sinne viisas valtiojohto päätti jättää kesän päälle. Eihän se Venäjä oliskaan, jos ne olis tässä kellonkäännössä pysytelleet kuiten näissä vanhoissa perinteisissä talviaikavyöhykkeissä. Nyt se Venäjä pyyhkäisi kahden tunnin etumatkalle, kun ne tänne asti on olleet vain tunnin meitä eellä. On ne semmosia poikia nuo puuttinit ja medveedjevit, että ne kun päättää, ettei heijän maassa kelloja enää käännellä, niin ei käännellä. Mulle heitin kellonkääntösä ei tee kesää eikä talavee, mutta hiukkasen meitä arvuututti ennakkoon, miten tuo raja pysyy auki, kun naapuri ei kellonkääntötemppua nyt tee. Jopa ratkesi asia viimo viikolla, kun hoonolla soomella oli passitarkastajan kopin seinässä lappu, että het laittaa rajat auki heijän aamuyheksältä ja portit säppiin iltaykstoista heijän aikaansa sitten, kun lännessä siirrellään kelloja takakäteen. Sehän passaa meille, niin pääsee tankkaaman, kuten ennenki.

Tuli taas tässä kellonkääntötempun yhteyvessä mieleen yhen asiakkaan muistelo Kostamuksen rajanylityspaikalta. Joku vanhempi suomalaismummeli oli bussikuskilta rajalla kysyny, että mihinkäs päin näitä kelloja nyt käännetään, kun mennään tuonne Venäjälle. Kuski oli käännähtäny mummua kohti ja sanonu, että käännä viiskytä vuotta taaksepäin...

Ei siitä kannata katkerana olla, vaikka ne nyt ajassa on pari tuntia meitä eellä. Sama aurinko se nousee ja laskee oman kiertonsa mukhaan, vaikka me maan matoset täällä vouhotettas viisareita etteen tai taakse. Eilen illallakin Kallelassa käydessä näyttäyty komiasti muutaman minuutin ajan, kun käytiin siellä porakaivoa huoltamassa. Onneks eilen vielä pysty auringosta päätteleen verenpainelääkkeen ottoajan. Eikäpä hassumpi kellotaulu tuossa kellossa ollukkaan, vai mitä.

Talaviaikaan siirtyminen ei täällä Naruskalla muuttanu isommin mitään. Vielä ei Sipolan Jarkkoo tarvii pihanlinkoukseen tilata, kun maat mustana möllöttää. Lumiukon tekeminenkään ei kattele, onko kesäaika vai talaviaika.

Täytyy kuiten lähtee pyhäpäivän ratoks huoltelemaan Kallelan kaivo valamiiks talavelle.

Tukikohasta kellonkääntelemisiin tähän.