Muistutus lumikumeista.

Onneksi Suomi on suunnilleen kapeimmillaan tässä Naruskan kohdalla. Pystyy kohtuullisilla kilometreillä hyödyntämään tiettyjä etuisuuksia sekä idästä että lännestä. No, idänsuunnan tavaraluettelo on lyhyt, mutta sitäkin merkityksellisempi. Siellä tapahtuu nykyään kummankin meidän huushollin auton tankkaaminen. Bensan kanssa ei käytännön syistä kannattaisi läträillä, eikä sitä ulkomailta edes hakea muutoin, mutta kun hintapolitiikka nyt on Suomen bensanhintaan nähden ihan tolkuton, niin Venäjämatkailu on jokaviikkoista.

Viimeisessä bensalaskussa ysivitosen hinta EastOilin Sallan rajanylityspaikan huoltoasemalla on 0,875 €uroa. Salla Cityn huoltamoilla liikutaan lähes kaksinkertaisissa hinnoissa. Vuosiviisumin hinta 100 €uroa kuittaantuu parilla tankkauskerralla, eli bensan hakukulut ovat hintsunlaiset hyötyyn verrattuna. Ketäpä ei bensalaskun puolittuminen kiinnostaisi varsinkin, kun meidän huushollin bensamyymälä Venäjän rajan takana vaatii vain parin kilometrin poikkeamisen pääväylältä kirkonkylälle matkatessa. Aikaa tankkaamisille on aina hieman varattava. Puolen tunnin keikalle saa hyvän tuntipalkan. Tupakkamies jos olisi, niin rapian kympin hintaisella tupakkakartongilla saisi kirstunnauloja nelinkertaisen määrän Suomen hintoihin verrattuna. Ja tax-free kaupassa tavara ei ole tiskin alla, vaan kartongit ovat esillä hyllyissä niin, että päälle tulevat.

Länsirajalle Ruåtsiin on meiltä matkaa kolmisensataa kilometriä. Ukan on määräajoin käytävä tiedustelemassa muuttoreitin nopeus ja turvallisuus Naruskalta länsinaapuriin, jos ensi vuoden alkupuolen pressanvaalien lopputulos edellyttää maasta lähtöä. Reitti tulee luontaisesti tutkittua muutaman viikon välein, kun lapsoset ketterät pesueineen asustelevat molemmat läntisen reitin varrella Rovaniemellä ja Keminmaalla. Tosipuheessa Ruåtsin ne ostosretket, jotka vielä olivat muotia 1980 -luvun alkupuolella, ovat taakse jäänyttä elämää. Nythän siellä ei omillekaan kansalaisille ole myynnissä edes voita, jota joskus on Suomeen kärrätty sieltä kilotolokulla.

Halpaa Ruåtsissa Suomen hintatasoon verrattuna ovat ainakin autonrenkaat. Ukan matemaattinen lahjakkuus on nollatasoa, joten en pysty selittämään, miten Nokian talvirenkaat esimerkiksi Mummun Opeliin maksoivat Haaparannalla 330 €uroa, kun samat gummit Suomessa liikkuvat tuplahinnoissa. Tai ainakin melekeen.

Pikku työtapaturma ruåtsalaiselle asentajalle rengasliikkeessä Opelin renkaiden kohdalla sattui. Ja Ukalle tarkkaavaisuudessa. Asentaja nimittäin teki neljä ratasta samalle puolelle autoa, kun täällä Suomessa gummit pyörivät molemmilla puolilla autoa. Hyvää asiassa oli se, että renkaat sai myyjäliikkeen kustannuksella käännättää menosuuntaan paikallisella huoltamolla. Päivällä se lykkäsi renkaanvaihtoa kotona, mutta eipä täällä liioin vielä ole liposaa onneksi ollutkaan.

Ukka vaihtoi renkaat Mummun pirssiin tänään. Sama temppu on tehtävä kaikkien niiden, jotka näinä päivinä ovat tulossa tänne Lappiin autoilemaan. Keskimäärin ensilumi tulee puolenkuun paikkeilla lokakuuta Sallassa. Rohmoivan laki Vanhassa Sallassa oli komeasti lumipeitteen vallassa tänään, kun pitelimme kirkonkyläpäivää.

Ukalla ei ole kelloa, joten renkaanvaihtoaikaa ei voinut mitata. Arvio kuitenkin on, että huoltoasemalla ja formulakisoissa renkaanvaihto sujuu muutaman sekunnin nopeammin kuin Naruskan pihahuoltamolla. Toisaalta ei ole vaaraa, että renkaat vanteineen ensimmäisessä mutkassa irtoavat auton alta, kun pultit kiristetään 90 kilon momenttiin niin, että vaimoväen on rengasrikkotilanteessa turha yrittää renkaanvaihtoa. Ainakaan, jos avaamismomenttia on 45 kiloa.

Tulkoon vaan silmitön talvi, järjetön sää, meitä ei kylmetä routa ja jää. Niin laulaa Ukan yksi laulajasuosikki osuvasti.

Tukikohdasta talvenodottelemisiin tähän.