Harmaa on valttia. Ainakin Naruskan soratiellä. Harmaata savea on kertynyt Ukan Broncon astinlaudallekin niin paksusti, että hyvä jos ovea saa enää auki.
Tänä aamuna Kallelan huoltoajossa Ukalle iski äkki. Harmaalla savisella soratiellä, kun tie vesisateella näytti ihan sulalta ja kivalta päästellä. Sitten se iski, vanhanaikainen. Ukka teki alkeellisia virheitä. Ensimmäinen oli tapahtunut jo liikkeelle lähtiessä, kun neliveto ei maasturissa ollut päällä. Tuli eilen pudotettua pois, kun tie oli silloin kuiva ja sula.
Bronco irtosi maantiestä kylälääkärin taloa ennen olevassa oikealle kääntyvässä mutkassa. Siinä ei ehtiny aata sanomaan, kun sitä lähettiin viurahtelemaan. Filminauhana menivät kaikki liukkaankelin opit, mitä aikain saatossa on käyty Naarajärvelläkin asti kuulaan tartuttamassa. Ei sille Broncon heittelylle mitään mahtanu. Onneksi sai pyörähdellä yksinään, ettei ketään sattunu vastaan.
Sinnehän se lopulta päätyi perse edellä oikealle puolelle ojaan ja käännähti siellä sievästi keula taas osittain sinne suuntaan, minne matkakin oli. Onneksi kaikki tanssipyörähtelyt tapahtuivat pystyakselin suunnassa. Paikkatutkinnassa ilmeni, että tie oli ei mustassa jäässä, vaan harmaassa. Ja liukas kuin neidoilla. Kieli.
Ei siihen harmaaseen ollu Broncon M+S ratas piirtäny kun viirua. Eikä Ukka meinannu pystössä pysyä dokumentointia kameralla tehessä. Viiskytä metriä tanssia kesti ja sitten pyssäys. Kuvat, vaivihkaa neliveto posket punasena päälle ja täyttä taas eteen. Ojasta tämmöinen maasturi ponkaisee onneksi omineen pois että heilahtaa...
Muistakaa immeiset nyt se, mikä Ukalta unehtui: Soratien jää ei ole mustaa. Se on harmaata. Ja jos auto on nelivetosorttia, niin AINA, kun tie on muuta kuin sula ja kuiva, ON NELIVETO OLTAVA PÄÄLLÄ!
Pojasta on tässäkin tainnu polvi parantua. Kasperin viikonlopun ajojen jäljiltä neliveto oli päällä. Olipahan taas Ukalle opiksi ja ojennukseksi. Älkää tehkö, niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin sanon.
Tukikohasta pyörimättä tienpäällä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti