Takalappeelta ei pääse lumet puttoomaan tikkaijen kahtapuolen ennenko joku käy ratkomasa tikkaat lumista vappaaks niijen molemmiltapuolin. Siinon semmonen pikkunen riski, että net tikkaat on aikaslailla paineesa paksullumen pyrkiesä nollakelilä ja lussalaollesa lähteen valuun katolta ales. Nin oli nytkin. Maasta sen näkkee.
Kiipesin tieten irtotikkahija pitkin kattotikkaijen kohalta ylös. Ja siittä sitten hissukseen konttailemalla harjale, mistä alotin lapijolla purkaan lumija pois. Tikkaijen yläpääsä näky, että kovvaa vetova on alespäin, kunnet yläpäät on vejelty täkkipulttiloilla harjan ylitte kiinni.
Tuli monesti sielä ylläällä ales kattoissa pieneemmieleen, että jospa net tikkaat nyt irtookin ja lähetään ales niijen ja lumijen mukana, nimmihinkähä asentoon kannattas yritellä laskeutumista maaha. Ninko savolaiset sannoo, ei se pitkä puttous, mutta äkkipyssäys.
No eihän siinä tieten kuinkaakkäyny. Paitti, että nyt net lumet pääsee sieltä valumaan ja kattotikkaat pelastuu. Kuhan vaan tulis semmoset lämpöset, että lähtisvät. Ennejjuhannusta.
Tukikohasta torumisija muiltaki kuin eukolta kuuntelemissiin tähä.
HEH 😅 no comments.
VastaaPoistaNo comments. =)
VastaaPoistaNyt pitää olla varovaisen harkitseva, mitä tähän juttuun kommetiksi kirjoittaa, koska jutun alussa kommentoijilta vedeltiin pikkuisen "housuja kinttuihin" jo etukäteen. Tämä varovaisuus edellyttää minulta ns. henkistä kasvua. Mutta ilmeisesti henkistä kasvua on tapahtunut myös Naruskan suunnallakin, koska katolle on menty konttaamalla, katolla on suunniteltu etukäteen laskeutumisasentoa ja erityisesti se, että on nöyrästi kuunneltu rouvan turvallisuussaarna. ;)
VastaaPoistaVoin rehellisesti sanoa oppineeni entisessä elämässäni ammattia harjoittaessani, että joskus kannattaa ennakkosuunnitelma jättää etukäteen vaimoväelle kertomatta. Sen oppi, kun edisti ensisijaisesti sovinnollisuutta asianosaisten kesken, kuten lainsäädäntö edellytti siltä ammattikunnalta, jota kakskytäkaheksan vuotta vaihtelevalla menestyksellä edustaa yritin.
VastaaPoistaKatolle kiipeämisessä riskitilanteessa se tarkoitti tietenkin sitä, että jos olisin kertonut noususuunnitelmistani etukäteen nykyiselle vihitylle vaimolleni, niin turpaan olisi tullut niin, että tukka pölisee noin kuvainnollisesti. Siis suunnitelmasta leipäluukku kiinni etukäteen.
Lähes metrin paksuinen lumikerros isolla takalappeella pistää katolle noustessa siinä katonrajaa lähestyttäessä herättämään kunnioitusta, kun ajatus käväisee ihan vähän siinä, että jospa sata kiloa lihaa tikkaiden alapääässä onkin se lumet laukaiseva juttu. niin mitenkäs se otetaan tässä kohtaa vastaan. No, tietenkin henki pois ja piste. Tai tuurilla kurkkuna loppuelämä.
Tyhmyyttähän se oli sinne kiivetä. Mutta hulluus vei voiton ajatuksella, että voihan katolle nousua miettiessä joku hullu hiipiä taakse ja kajauttaa lihakirveellä pään halki ja se on sitten elämä eletty siinä. Miehen logiikka.
Elämä on isoja ja pienempiä riskejä oikeasti täynnä. Olin muuten erityisen tyytyväisellä mielellä, kun pääsin homman tehtyäni laskeutumaan katolta alas seinätikkaita pitkin ja pääsin kattolumien putoamisalueelta lumien ulottumattomiin lingotulle pihalle katsomaan kätteni työtä. Entusessa elämässä olisin kuivan kurkkuni saattanut huuhtoa vaikka lasillisella valakosta viiniä, mutta nyt se tapahtui sakemannin myymällä nollakaljalla ja Naruskan vesiosuuskunnan vedellä.
Ukka