Loimu on tavallisen hyvä poika huomaamaan, mitä laps halvaa. Ja ymmärtää kauko-ohjattavien pääle ja. On nähty jo monta vuotta, että rillaa pitkijjapoikin Kasperin entusilla ja omillaki leluhärveleillä. Ja eikun ote kaupasa helikopteripakettiin.
Ukka katteli kiinanpoijjan tekemätä helikopperoo puketissaan. Niitoli siellä ainaki kymmentä värijä. Mustaan myö sitte päävyttiin.
Loimu piteli aarrettaa sylisä koko palluumatkan Tukikohtaan asti. Ja tiiras lootaan sissään nin, ettei meinannu karamellipussila muistaa käyvä. Ukka enempi jouti siitä napsimaan.
Naruskalle ku tultiin, niin piti alakaa lattailemmaan akkuja ja laitteleen ohjausvermeisiin paristoja, joita ostettiin tieten repullinen pahanpäivänvaroja. Siinä ohjekirjojen luvusa tartti Ukka tieten lasit päähäsä. Ja Loimu ku pyyteli lukeen ohjeet ääneen hälle, kuvvielä on tuo oma lukutaito hittaanlaista, vaikka jo lukkeekin. Viisvee.
Viimone lause ohjeesa oli selekee: EI ALLE NELJÄTOISTAVUOTIJAILLE!
Yrittelin siinä Loimulle sannoo, että laitellaan nää vermeet yheksäks vuojeks vielä komeroon ja otellaan sitte esille, ku alakaa oleen lentolupakirjaikä täys. Mutta se ei Loimuboille passannu, sen näki naamasta.
Ja eikun latausten jäläkiin harjotteleen. Lentokentäks valittiin piljartipöytä. Ja kokkeilut pääle.
Parintunnin reenien jäläkiin poika hallittee konetta jo ihahhyvin. Paremmin ko Ukka. Vaikka Ukka on melekeen lentänny oikeellaki kopterila. Kerran oltiin lähösä rajan kopterilla muutamaa juttuva ilimasta katteleen. Ukka oli menosa kopteriin sinne samalle puolelle, misä autossaki repsikat istuu. Kopteripilotti seiso toisella puolen kopteria ja sano vain Ukalle, että noh. Ukka että mitä noh. No jos minä kuiten ajasin...
Ukka sille heti, että aja vaan. Se kait halus ajjaa siltä puolelta. Ja Ukka repsikkana istu kuskinpaikalla silleen kuin autossaki kuskit istuu.
Myö Loimun kanssa harjootellaan näistäpuolin tällä kiinalaisella.
Tukikohasta iltavuoroharjotusta jatkelemisiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti