sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kemijärvellekin voi paistaa aurinko.

Kemijärvi on meitin naapuri. Ennen siellä ei ollu muuta merkittävää kuin sellutehas. Se kun lakkas olemasta, nin seuraavaks niitä alako pitämään huuvosa taivaantulet. Tai ei se Ukan mielestä ihan niinkään ole, vaan taivaantulista pijetään julukisuuvessa hemmetimmoista älämölöä, jolla uskotellaan jonkun paikkakunnan nousevan suosta kuin ne jotkut tipitiit tuhkasta.

Kemijärveleäisille ei Ukan tartte niin kovin monesta asiasta katteellinen olla, mutta kauppapalavelut niillä on piirun verran eellä tätä omaa pikkupitäjää. Ei välttämättä laadullisesti, mutta määrällisesti. Osa meitin päivittäistavarakaupoista on parempiakin kuin naapurilla. Ei niitä nimeemään kannatte ruveta, mutta määrättyihin kauppoihin kummassakin pitäjäsä ovi käy meitinkin avvaamana tihiämpään. Paitti saksalaisen kauppaan, joka Sallasta vielä puuttuu. Tarttis varmaan laittaa kirje niille sakupekoille, että täälä saattais olla kaupan paikka, kun nuo itänaapurin asukit hurauttaa Sallasta ohitte Kemijärven Lidliin.

Harvoin tullee naapurista mittään kirjotettuva, enkä tiijä, olisko tätäkään kannattannu ja tullu muuton kirjotettuvakaan, mutta Mummeli näppäs Ukan kehotuksesta Kemijärven pitkänsillan pielestä etelään päin hienon kuvan, jonka Ukka saa simauttaa tänne Tukikohan sivuille. Kuva näpättiin perjantakina, kun oltiin palauttamasa Loimuboita Keminmaan Ilmolaan.


Tukikohasta kansanratiota oottelemisiin tähä. Se on nykysin ainoo tunti, jollon raatiot on Tukikohasa kiini. Mummeli sulukee...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti