Tukikohdassa ja Kallelassa majoittuneilla hirvimiehillä on edelleen metsästysonnea. Matkailuyrittäjän kannalta on tietenkin huono juttu, että suunnitellun viikon reissun ensimmäisenä pyyntipäivänä saadaan saaliiksi, mitä on tultu pyytämäänkin. Pakenevat nimittäin lihoineen kotipuoleen.
Tosipuheessa on tietenkin niin, että varsinkin hirvenpyytäjille suodaan saalis ja iloitaan heidän kanssaan onnistuneesta reissusta. Hirvenpyynti nimittäin on sellainen laji, että saalistamiselle ja saaliille tulee hintansa pitkämatkalaiselle, vaikka saalis saataisiinkin hetikohta. Ja vasta se tulee hintoihinsa, jos hirvi jää lopullisesti juoksemaan.
Raahen suunnan pyytömiehet kellistivät ison hirvisonnin. Ukka avitteli saaliin kuljetushommissa sen verran, että paikallinen poromies käväisi kuljettamassa konevoimalla hirven kumipyörien luokse, johon hirven suolistuspaikalta oli matkaa parisen kilometriä. Siinä olisi kahteen mieheen saanut raputtaa pimiässä muutamankin reissun lihat olalla...
Eilen iltayöstä metsämiehet tulivat Tukikohtaan paloiteltu hirvi autoon pakattuna. Kastuneet kamppeet pannuhuoneeseen kattilan päälle kuivumaan, saunaan, syömään ja peltikaton alle lämpimään nukkumaan.
Jovain olivat miehet aamupäivällä virkkuina lähtemään kotimatkalle. Hirvi päineen ja sarvineen nousi autoon viimeisenä. Hutunkeittäjäharakka jäi ihmettelemään pihapuuhun, että mihin ne aamiainen, lounas ja päivällinen siitä niin äkäisesti häippäsivät...
Naruskajärven lounaispuolella valtionmaalla ei tämä sonni enää jälkiä jätä.
Tukikohasta putkimiestä mettämiesten tilalle oottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti