Olisi saanut olla toinenkin käsipari tuulimittarin asennuspuuhissa, mutta eipä nyt ollut, mistä ottaa. Eikä Mummelia voi näihin hommiin laskea työvoimaksi, kun pää ei kestä katolle nousua. Ja sinne sai tänään taas nousta toisenkin kerran ennen kuin kaikki tilipehöörit oli asennettu ja katolle kiikutettu.
Neljänkymmenen metrin kaapeli on viheliäinen käsiteltävä, kun se tiukalta kelalta vedellään suoraksi. Siihen pyrkii miljoona kierrettä ja pakkasessa jööti muuttuu vielä jäykäksikin, joka vuorostaan hidastelee putkiin ja muihin sokkeloihin ujuttamista. Ja sitä kun joutuu yksinään vetelemään ja työntelemään, kun käsiä on siunaantunut Ukalle vain pari.
Ajatustyötäkin joutuu näissä hommissa tekemään, vaikka siellä taas muutamat vääräleuvat tietenkin vääntävät, että millä Ukka semmoista hommaa tekemään pystyy. On vain pystyttävä, kun työjärjestystä vunteeraa.
Suoranainen ihme se on, että kun Ukka viimein sai antennitolpan nosteltua pystyyn talon korkeimmalle katonharjalle, niin laitos alkoi syytämään tuulilukemia käppyröihin heti, kun piuhan pää tökättiin keskusyksikköön täällä pääkallonpaikalla konttuurissa.
Valokuvaajia ei tapahtumaa ollut todistamassa kuin maassa ennen katolle nousua. Ja katolla sama mies ei vuorostaan joutanut valokuvailemaan, kun piti taiteilla tolppaa sinne liukkailla portailla ja jäisellä katonharjalla. Kuolemaa halveksuen. Ja varovasti käsitellen kuin sitä yhtä kipeetä paikkaa.
Tukikohasta päivännäköä viimeistelyhommia varten oottelemisiin tähän. Tuulemisiin Naruskalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti