Uuukallapa oon nimpaaarit, uuuukallapas on niimmpppaarit...
Nimpparin kunniaks käytin ennätyksellisen lyhven ajan ruuanlaittoon. Ittekkin eppäilin, mahtaako sitä kolomesa minuutisa keritä juhlavan päivällisen valamistelut hyvin tekeen, mutta ihan hyvin näytti käyvän.
Ostin juhlia varten eilissäpänä viljaporsaasta revityn sisävilleen. Voitelin pitkämmallisen vuokan semmosella keltasella juoksevalla paistorasvalla. Otin pakkasesta jonku virman pussittamat pakastekermapotut. Tärhäytin potut villeen laijoille. Sitten lirutin villeen pintaan varovasti soijakastiketta semmosen tietyn mitallisen. Sitten ripottelin pinnalle semmosta yrttisekotusta semmosesta isosta purkista. Siinon rosmariinija ja sentapasija mömmöjä. Viimeseksi holovasin juhlan kunniaks vuokaan purkillisen semmosta tavan vispikermaa.
Laiton sen sitten uuniin sattaanseittemäänkymmeneenviiteen. Varttiavaille kolome kullaitoin, nin puolviijeltä aloimma Mummelin kans syömmään.
Mummeli luuli, että koko päivä meni nihhienon evvään tekhoon, mutta tunnustin sille heti, että kolomen minnuutin juttu. Sillai jää aikaa muunlaiselle harrastuksenomaselle puuhastelulle.
Syönnin pääle ei pelota muu kun jos tämmönen juhlaruoka alakaa närästään. Semmonen peleko tuli jo kuvvilikas siihe evvääseen ennen murreen lihan ja pottujen lappamista lautaselle.
Loppuu se marraskuu näinki. Ja Anteron nimpparijuhlat tuli vieteltyä perhepiirisä.
Lueskelimmuute eilissä ehtoolla juttuva nuista uusista nimistä, joita vanhemmat nykyään lapsilleen antelee. Kovin tavalliselta kuulostaa Antero kaikemmaaliman Raparperien ja Pommiinojen sejasa. Ukka taitaa hakija tulevaan kalenterriin ittelleen kokonaan uuven nimen. Tuo Kari Antero on nin vanahanaikanen. Pitkänpuoleisen miettimisen jäläkiin Ukan uus nimi vois ihan yllättäin olla UKKA.
Tukikohasta vielä miettimisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti