sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äiteenpäivän uus laji Tukikohasa. (2345)

Kattelin amusela Tukikohan konttuurin akkunasta, että hangele pelemahti ouvonnäkönen lintu. Äkkijä sen tarkemmin katottuna tunnistammaan kerkis, ei se varsinainehharvinaisuus ole, paitti meitin pihasa. Sepelkyyhkyjä oli iteasiasa tarkemmin pälyiltynä pariskunta.

Ennähäny niijen käyvän linturuokintapaikan katoksen alla siemenijä syömäsä, ninko esimerkiks peipposet nyt aikas aktiivisesti tekkeevä.

Sony Xperijan kamera oli ainuva kuvvausvehe käsijen ulottuvila. Auttavat kuvat sillä kohteesta sai.



Sepelkyyhkysesä taitaa olla tulosa kulttuurilintu. Kaupungista muistan vuosijentakkaa semmosen sepelkyyhkyhavvainnon, että Lintu-Pentin kämpän vantaalaisen kerrostalon ihan pihapiirisä oli jossakin lehtipuusa sepelkyyhkylä pesä, eikä se hautovessaan ollu kulukijoista moksiskaan.

Täälä Naruskan suunnila niitä on tähän asti totuttu näkemään vain lennosa tai joskus tiempäälä lähinä tuola Kotalan suunnala Naruskantietä. Hyvä on, jos lissääntyvät, son kaunis lintu ja jollekki varmaan haluttu riistalintuki.

Tukikohasta aamuhavvainnoimissiin tähä. Niija onneva kaikile äiteile!

1 kommentti:

  1. Ja Kuulohavainto jo Lapsena, alkaen Laulavan Lintukirjan Kasetista Numero 1, jonka A-Puolella, Kuullaan Havumetsien Lintuja, Ääntelee Sepelkyyhky Varsin Rytmikkäästi, Toistaen Ääntelyään Juuri Saman Logiikan Mukaisesti, jota Samaa Logiikkaa, Kuulin toisinaan myös Aikuisena Ihan Livenä, Asuessani Hesan Oulunkylässä, vaan ei ole Kertaakaan Kuulunut tämän 4 Vuoden Asumisaikana Täällä Rovaniemellä, mutta mistä Tietää, jos vielä Joskus, sitä Kuuleekin!

    VastaaPoista