Paavon pyräkkä.

Aamusela oli hienoimmahollinen keli Naruskala. Tyyntä ja lökösätä, vaikkoli hiukka pakkasta. Oli kuiten tievosa sajetutkaa kattoissa, että ei pysy komijana kokopäivää.

Joskus entusesa elämäsä pohittiin kovala lumituiskula, että hirvenpyytäjijen keli. Ja oli kans. Moottorikelekkamiehet net pyrki lähteen laittomuuksija hirvile tekeen. Joskus onnistu luvattomappyytäjät, joskus, vaikkaki harvon, virkakuntaki.

Tuli taas vanahahkole miehele mielempääle nuot aijjat, kuttännään lenti lumi ehtoopäivästä sevverran vaakatasosa, että mettäsä peittyis jälijet keltävaan kulukijalta muutamasa minnuutisa.

Onneks saa olla pirtisä ja kattella vaan tuulimittarilukemija ja lämpötillaa, joka eilisestä ehtoosta on tullu taas alespäin kolomestakympistä likelle nollaa.

Matimmyräkkä on ninkin tuttu sanonta, mutta Paavonpyräkkä ei taija olla sanallaskujen isosa kirjasa. Paulus on kuulema se Paavon lähtönimi. Ja Paulus tarkotti tai tarkottaa pientä. Ja vaatimatonta. Eli mun tuttavapiirisä ei ole yhtään semmosta Paavoo, jokolis molempija. Yhen pienen tiijän Naruskalta hiukka länteempäin. Ja oman isänisän, pappani muistan. Siiten ossaa sannoo, oliko se oikeen kumpaakaan. Kulukukauppijas kuiten.

Tääpäivä oli pyhitetty muutamalta tunniltaavvaihteeks puukontekijäle. Vasara pääs käymään herrainkirkonkyläsä saunomasa ja parisa kaupasa sempääle. Oli sevverran tyytyväine reissuusa, että saatamma taas enskeskiviikkona uusija...

Tukikohasta tuulijenhuminaa vieläki kuuntelemissiin tähä.