Niija putkimiehenä. Vävypoika haki ramirentulta lainaks helevetimmoisen piikkauskonneen ja veteli sillä irki vanahan pesuhuoneesa ensteks seinät ja vielä jäläkiruuaks puolmetrijä paksun petonilaattijan. Ukka kärräs leksuksella ja pikkuperäkärryllä kolomesa vuorosa sitä jätöstä hienolle lajittelukaatopaikale. Sielä nätit tytöt käjestä pittäin neuvoit, mihi mikäki pittää nakata.
Kolome yötä makkoiltiin lastellasten kansa pihala teltasa. Nillon niitä kissoja ja net on kasonu nin issoiks, ettei sinne ennää voinu allerkikko Mummeli sisälle mennäkkää. Tai käymäseltään pysty, ku kissat lyötii ommaa huoneeseesa.
Mummu riehu akkaporukalla ja tenavien kans pihoja. Laittelit siellä joriinija kehhiin.
Nyt tulimma ehtoolla kotio. Katteleen kettukolokoiraa, joka taas oli kuulema kunnostautunu kaivamisesa. Naapurirrouva oli jostain kantanu kuutiovverra puutavarata häkiympärille nii, että koiruus oli nätisti sille kuuluvasa paikasa, ku isäntäväki kottiutu.
Nyt aletaan pakkaileen Tuntsakamppeita pikkuhilijaa. Ja pysytellää viikko kotona. Ja myyvään kalalupia, joita yksjatoinen on soitellu oventakkaa, jokon ollu lukosa. Nyton auki. Ja yöt kiinni.
Tukikohasta vähälleppäilemisiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti