Eletään sitä toukokuun viikonloppua, jolloin Ukka on milloin missäkin päin Suomea viettämässä Kaatuneiden muistopäivää vanhojen armeijakavereidensa kanssa. Ei Ukka, eivätkä nämä kaveritkaan tunne itseään vanhoiksi, vaikka sellaisiksi heidät voisi kaikki päätellä. On nimittäin kulunut huimantuntuiset jo 37 vuotta siitä, kun nämä isänmaan silloiset toivot astuivat sisälle Savon Prikaatin 4.K:n ovesta kesäkuussa 1975.
Kolmeenkymmeneenseitsemään vuoteen mahtuu aikaisia ja myöhäisiä toukokuun puolivälin aikoja. Nyt mennään aika myöhässä olevaa kevättä, jonka kunniaksi Naruskajoki nostelee itseään reuhakkaaseen kevättulvaan. Sitä eivät talonväestä paikan päällä olleet näkemässä kuin Emma ja Kasperi.
Jokainen, joka on nähnyt Siekakönkään normaalissa vedenkorkeudessa, ymmärtää tästä Emman kuvaamasta viedeonpätkästä
könkään tulvivan vuonna 2012 reippaanlaisesti. Eilen 19.5. olisi kanoottimiehillä ollut mahdollisuus mahtaviin vasta-altoihin.
Sillan kannelle vesi ei vielä aivan ulotu, mutta paljoa sen ei enää nousta tarvitse, niin ennätystulva on tosiasia.
huh, huh , tämä vielä huhtikuussa paksunjään ja lumipeitteen alla kun itse sitä valokuvasin useaan kertaan ollessani Kallelassa viikon ajan .
VastaaPoista