Sepä oli semmonen toukokuun ensimmäinen. Aamuyöllä kolomelta Ukka heräs siihen, että nyt Mummu suivaantu lopullisesti ja lähti ovet paukkuen käveleen. Silimät kun sain revittyä auki, niin huomasin taas kerran kyseessä olevan uni. Liekkö enneuni. Siinä tuo vierellä kuiten nukku niinko ennenki autuaan tietämättömänä maaliman menosta.
Unta sen sijaan ei ollu se, kun vilikaisin ulos oikeen ikkunan ääressä. Lunta tuli taivaalta niin helevetisti ja suunta oli suunnilleen vaakatasossa. Ja pohjosesta. Peltikatto kolis pahemmin kuin konsaan. Tuntu ihan aijosti siltä, että kohta se lähtee. Piti oikeen vaihtaa huonetta ja tarkistella livenä sääaseman mittareista, paljonko tuulilukemat oikeesti on. Näytti nimittäin siltä, että tontin isoimmat petäjät ovat viittä vaille kaatumista.
Tuulimittari vispas 13-16 metriä sekunnissa. Se on ihan kuntolukemia tähän vuojenaikaan. Piti tiirailla lumisateen välistä, onko Iivanapatsaan kalju paljaana tienlaijassa, mutta onneks tuulituulonen ei Ukan 37 vuotta sitten omaan pääkuuttiisa painamaa valakolakkia ollu vieny mennessään. Se olis ollu hankalampi etittävä hankien keskeltä. Se kun ei ole virttyny keltaseks, kun se ei Ukan päässä ole sitten lakkiaisten käyny. Äite- ja isävainajan ostaman lyyran menetys olis tietenki ollu isku.
Lätsäys oli tallesa. Ukka pelasti sen oottamaan seuraavia telskeitä vuojen päähän. Illaks rauhottu tuulosetkin. Teeritokka tuli iltapalalle meijän koirankopin yläpuolelle. Lähimmät oli kymmenen metrin päässä. Kaikki muut elukat se meijän koiruus haukkuu kauempaaki, mutta teeret sitä ei kiinnosta. Se venytteli koppisa katolla eikä varmana ääntä päästäny, vaikka melekeen suuhun tukki lähimmät tekrit. Voi helevetti jos sen isävainaa olis ollu samassa paikassa. Se ois ittesä riehunu häkin verkkojen läpi. Ei oo poika tullu isääsä. Eikä kait niijen kaikkien kaikissa asioisa tarvii tullakkaa.
Vappukulukueet jos vielä ois muotia, nin tännään ois liput sojottanu kunnolla tuulesa niin, ettei olis tarvinnu arvailla kenen joukoissa itekukanenki seisoo. Eipä näkyny kulukijoita näillä perillä.
Tukikohasta kaatuneijen muistopäivän oottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti