Rantteella riehumassa...

Ukalla on hyvä osa, eikä sitä toivottavasti oteta Ukalta pois. Täällä sitä vaan humputellaan Keski-Suomessa ja Savonmualla, kun samanaikaisesti rantteella kolmemetriset koivut omia aikojaan pätkiintyvät metrisiksi. Onneksi on aikanaan ollut sen verran tiitteränä, että on saanut aikaiseksi virkeän poikalapsen, joka nuorukaiseksi kasvettuaan yhden viikonlopun aikana taas kerran pisti viiskytä kiintokuutiota puuta uuteen olomuotoon. Tällä kierroksella yksinään.

Olisipa Ukka vielä tuossa kunnossa, niin pystyisi kunttaa pöläyttämään silloin sun tällöin. Vaan tosipuheessa ei ole tainnut saha poijjan lailla heilua ikunakuunapäivänä. On poijjasta polovi parantunu, onneksi.

Kuvista voivat halontekoa joskus kokeilleet nähdä, että siinä saha parkaisee toisenkin kerran ennen kuin rekkakuorma raavasta koivua on valmiina työnnettäväksi halakomakoneen sylinterin puristeltavaksi. Ukka tuskin jaksaa mieltään malttaa, kun pääsee taas hydrauliikan voimaa käsikahvalla säätelemään. Jos suotuistasti menee, niin touko-kesäkuun vaihteessa saattavat pyöreät pöllit olla keskeltä kahtia. Tai neljässäkin osassa. Talkoisiin otetaan ilmoittautumisia vastaan...

Tukikohasta tuhannen kilometrin päässä keittiöremontista tähän.