Näin muuttoaikana pihapiirissä menee ja tulee eri sorttisia eläimiä. Nyt niitä joutaa lähes ympäri vuorokauden päivystämäänkin, kun valoa riittää kellon ympäri niin, että mustat lasit pitäisi silmille yöksi ripustaa. Ja se ei passaa, vaan auringosta ja valosta on revittävä kaikki irti silloin, kun se mahdollista on. Eli keväällä ja kesällä.
Repolainen on aika viisas eläin. Toistaiseksi. Se nimittäin näyttää tietävän, että Rihla on häkkinsä vanki. Niin lähellä koiruutta uskalsi viime yönäkin käydä. Ettei vain olisi kyseessä seurustelusuhde, perskeles. Näyttäisi äkkiseltään tuo repolainen urokselta, mutta sehän ei niin ihmeellistä olisi, jos se alkaisi seurustelemaan meitin uroskoiruuden kanssa. Vallassaan.
Hiukan samaan riiustelusarjaan saattaa kuulua Täpläkin. Se riiusteli keväänkorvan vaatimen kanssa, mutta nyt se kävi muutaman päivän poissaolon jälkeen eilen esittelemässä uuden kumppaninsa. Se oli hirvas. Otappa näistä luontoyhteyksistä selkoa.
Äkkipoika voisi kuvista päätellä, että härkäporo on kiinnostunut myös ihmisvaatimista, mutta tosiasiassa sekunti kuvan ottamisen jälkeen Täplä oli jo sukeltanut turpineen Tuplastikursulaisen muovipussiin, jonka sisältö on sille ilmeisen mieluista. Kuten meille immeisillekin.
Joka päivälle tapahtuu luonnossa ihan mukavaa nähtävää ja koettavaa. Eilen lintulaudalle pelemahti harvinaisempi vierailija meille, eli vihervarpunen. Sattaapi olla jopa ensimmäinen kerta, kun se Naruskalla meille näyttäytyi. Pähkinät maistuvat sillekin, koska turha täällä hyönteissyöjien on ulkoa kärpäsiä tai muita ötököitä etsiä. Ne ovat harvassa.
Tämä viherpiipertäjä häippäisi kuvan ottamisen jälkeen. Toivottavasti se ei tukehtunut kantikkaseen pähkinänkappaleeseen, jonka se ahnehti nokkaansa, vaikka pienempiäkin murenia tarjolla oli.
Västäräkistä jos on vähäsen, niin nyt sitten on vähäsen. Autotallin harjakatolla tämä pyrstönikkari kävi lyhyesti näyttäytymässä, joten pääskystä puuttuu...
Tukikohasta lyhyempiin yöuniin totuttelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti