lauantai 12. toukokuuta 2012

Se oli ihan kuin se olis kuollu...

Me tultiin toissapäivänä Mummelin kanssa kotio Sallasta. Viimesessä mutkassa ennen Tukikohtaa huomasin heti, että nyt ei ole asiat kotiportilla oikein. Ukko oli kuollu. Se oli tyyskähtäny nenälleen kiven päälle. Morsion katteli syrjäsilimällä vieressä. Oli se oikeesti surullinen näky.



Eihän siinä auttanu kuin yrittää elvyttää. Olisko joku ohikulukija käyny Ukkoa läppäsemässä olalle liian miehekkäästi, vai mikä sille lie tullu, mutta selekä oli vetelänä.

Onneks Ukalla on tukirautaa kotona. Pienellä ortopetiaoperatsionaalilla selekänikamat tuettiin taas ojennukseen. Katkennut piipunvarsi liitettiin pikajurskautuksella liitoksiinsa. Piippu lyheni pari senttiä, mutta väkevämpänähän saut keuhkoon saapuu lähempää.

Kumppareita hiukkasen ojennukseen ja tukan kampaaminen. Kevyt kenttätajuttomuuskohtaus oli hoidettu.

Mummeli suunnitteli Ukolle laajempaa terveysremonttia ja vaatteijenvaihtoa, kunhan kesä saa. Istuksikoon siinä nyt ja laskekoon harvenevaa kelirikkoliikennettä siihen asti ja potekoon selekääsä rauhassa.


Tukikohasta kylmäsavukalasavustamisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti