Nahkurin orsilleko?

Ketturepolaiset ovat viime päivinä näyttäytyneet tässä Tukikohdan lähialueella yötäpäivää. Päivisin niitä niinkin näkee harvemmin, mutta avoimesti ne uskaltavat liikuskella, kun ei niillä luontaista vihollista ilmeisesti vaarana ole. Ihminenkään ei repolaista pyytömiehen ominaisuudessa liikaa kurita. Kameraihminen puolestaan ei mitään kuvauskohdetta satuta. Jos nyt sitä ei lasketa, että eilen tämäkin ketturepolainen huomaamattaan tuli Mummelia niin lähelle tuolla Naruskanjoen jäällä, että se viimein säpsähti kameran rapsahtelua, kun rikitaali tallensi kettumaista kulkemista.

Sinällään harmi, että näin kaunis eläin on saanut rosvon maineen. Lähinnä sitä vihataan täällä metsäkanalintujen hävittäjänä. Repolaisilla on tosin muutakin ravintoa nyt yllin kyllin, koska jäniskannat ovat ilmeisen hyvät, eikä myöskään esimerkiksi myyristä viime kesän perusteella puutetta ole. Ehkäpä repolaiset juuri näistä syistä johtuen ovat lisineet niin, että ne kuljeksivat aika huolettomasti päiväaikaankin.

Filmikamera-aikana oheisten kolmen aika onnistuneen kuvan tallentamiseen olisi saattanut palaa metritolkulla filmiä. Digitaalijärjestelmällä Mummelilla oli kotiuduttuaan muutaman kymmenen kuvan kuvasarja repolaisen liikkeistä, kun se ennen kameraääniä kuultuaan oli antanut lähietäisyydeltä tallentaa itseään muutaman minuutin ajan. Otoksista valikoituivat nämä kolme. Repolainen esiintyy niissä aika monena.

Siinäpä tahollanne aprikoikaa, missä tämän viekastelijan oikeampi paikka on. Puuhkana, rukkasina, vai elävien kirjoissa.

Tukikohasta kommenttien odottelemisiin tähän. Vaihteeksi tuiskuisen talven keskeltä.