lauantai 9. toukokuuta 2015

Vanahatkin vehkeet toimit vielä.

Ei kaikkijen vehkeijjen tartte olla tikitaaliaikaa. Kuuskytäluvun raktori ja suunnilleen samavvuoskymmenen maasepän tekemä halakomakone kullaitetaa rallattammaan, niin halakova alakaa syntyyn.

Meilloli hiukkase huonoo tuuriaki tuola rantteela, kussielä ovvielä nimmärkä maa, että puolsääree asti uppos äijät ja kottikärrin pyörä uppos pienelläki kuormala rapakkoo nin, että nuoretkaa riskit äijät ei päässy lillingisä etteen eikä taakke.

Meijän oli pakko alakaa halakokasan pienennykset väärästä päästä. Alavat maat vanahan urheilukentämpuolela oli auttamati kulukukelevoto. Oli se niiksee hyväki, nin nyt oli pakko ottaa kaikki halotut halot suoriltaan halakomakonneelta kottariin, jollon net saatiin kärrätä suoraan katokseen pinnoon.

Mettäalan pari miestä laitteli puuta pinnoon nin säntilleen, että Ukkaa oikeen hävettää omatekoset entuset pino, jokkon olleekku kärmeenkusi erämaasa.

Saje pelasti meijät ehtoopäivälä kattomaan televisijosta jääkiekkova. Vajava puolet on pölökyistä tehtynä ja amusella kirkommenojen aikoihi tai ennenki nykästään taas nuorukaiset herreille ja työmaale. Nin net on antanneet Ukalle luvan tehä.

Mummeli käväs ottelemasa pätkävviteoo, nin nekki jokkei oo koskaa halakomakonetta nähäny, älyvää mistä täsä puhutaa. Eikä tämmöstä halakomakonetta ensmääsesä kavunkulumasa vastaa tule, eikä vielä toisessakkaa.





Onneks työtahti ei varsinkaa halakomakonneen pääsä ole liijan tiukkaa. Kärräyspuolela nuoremakki hirmut jo arveli, ettei näinkovvaa työpäivää oo muutamaan aikaa tullu tehtyvä.

Tukikohasta hirvikäristystä ja puikulamuussija sulattelemmissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti