Rantteella tuli viimen valamista.

Hankalat toukokuun sajekelit meinas viivyttää Tukikohan halakosavottaa. Takapiha oli niin saakurin märkää lillinkijä, ettei sinne kellään tehny mieli rypemään. Viimekäjesä kuiten oli tän toisen viikollopun aikana pakko kestää hiukkasen sajettakin, mutta homma valamistu.

Tää on ollu ihan kummalline toukokuu. Normaalisti viimesinä vuosina ollaan totuttu siihe, että halot kuivaa poutakelisä muutamasa viikosa ninko rutikuiviks, mutta nyt ei siltä näyttäs. Onneks on tuo peltikatto tullu tehtyvä, nin sielä net satamottija on ku herrankukkarosa.

Halakomakone pääsee vielä Moilasperäle puusavottaan ja sielä sen talavisäilytyspaikkaki on. Ja huolto, jonka Posti-Jussi joka kevät tekkee.

Täsä ootellaa nyt kuivempija ja lämpösempijä kelijä. Räntää räimi tälle aamuva ja tuuli pieksää nurkkija ninko syksysin. Täson joku homma menneillää nyt luonnonkierrosa. Toivova soppii, että pitelis nyt nuo kylymäsä laakista pois, nin sitte alakas kevvään mukavat hommat. Ninko korvasienten kerruu, jota varte Ukka jo otti Ronkkosa taas liikenteesee talaviseisokijjäläkiin.

Mummelila jo kuola valu, kun se kuuli Ronkon kuutosen takapihala kehräävä.

Saattaa muton olla semmoset kevväämmerkit, että lätäkkövä piisaa Lapisa. Jaku on lätäkköjä, nin sääsket mukavasti lissääntyy. Son hyväki, ku Ukka näki toisapäivänä yhen räystäspääskyse jo harhautunneen tänne holotnaan. Net ei ainakaa kovin kauvaa pärjää rännärräimeesä ja muuton kylymäsä.

Tukikohasta hiirenkorvija oottelemissiin tähä.