keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Naruskavviittijä vähä sisustelthiin.

Tää Tukikohan talo ei ihan pikkutorppa oo, mutta täälon vähällaisesti pikkuhuoneja. On kuiten yks, jokon valjasteltu kulukijoile. Son vanaha tai entunen, mitevvaan, opettajjainhuone, josa kansankynttelit tieten on ittijään laanneet naruskalaiste tenavijen saamiseks lukutaitosiks ja oppiin vähä kirjottammaanki.

Nymmyö kalustettiin sitä ainuvata hotellihuoneeks rinnastettavaa tillaa nin, että sielon nyt semmonen jenkkimalline sänky ja akkaväjele pakkelivvettoo varte keskiaikane peilipöytä. Niija se samala palavelee satamekasen tietokonheen pöytänä. Ja raatijo ja televisijo tieten.

Son iha oikiasti vähä niinko hotellihuone, josson vielä ikioma vessaki, ettei tartte ylleisemmisä semmosisa ravata.

Isommala porukala jos tänne joku tullee mettäin keskele, nin sitte met Mummelin kans törkkäämmä teijät kymmenehenge pikkuluokkaan tai vielä isompaan peräluokkaan, johon saahaan parikikymmentä petijä, jos tarttee.

Tuosson Naruskavviittistä joku kännykkäkamerakuva varmemmaks vakkuuveks. Lisäpetinki sinne tiukampaikan tullen saa, jos parisänky ei piisaa. Ja eikun varraamaan Naruskavviittijä, josa assuu iha ninko hotellisa. Paitti ei kuule katumetelijä.




Tukikohasta kevässiivousta jatkelemmisii tähä.

1 kommentti:

  1. Nonnii, kyllähän tuolla nyt kelpaa majaansa pitää ylellisyydet ja kaikki. Ja ruokakin parempaa kuin hotelleissa. Ja suurimpana plussana luonnon äänet/tuoksu ja hiljaisuus.

    VastaaPoista