sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äiteenpäivän hankihyppely vai pälävikirmasu.

Ukka toivottellee kaikile Äiteile riemullista äiteenpäivää. Ihan parasta aurinkova ei taija Naruskala tälle päivää saaha, mutta jos mettään haluaa mennä nyt koliaan kolomen asteen lussakelliin lämmittelleen, niivvoi valita hankisosseessa piehtaroinnin tai pälävihyppelyn. Kumpaaki lajia pystyy vielä harrastaan, mutta hankihyppelystä on kohtsillää luovuttava, jos lumet tätä vauhtija taivaale ja maahan ittesä hävittää...


Tukikohasta vielä kerta onnija tähä!

Ukkapa lissää tähän juttuun iltapäivän kuvan. Taivas repes ehtoopäiväks äiteenpäivän kunnijaks ihanko tillauksesta!


Tukikohasta kerta vielä Onnija Äiteille!
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Matti Hokkanen10. toukokuuta 2015 klo 12.51

    Äitienpäivän jatkoja sinnekin ja mukavaa unelmoida puista, jotka pätkitään ja -pinotaan, sitten saavat aikansa kuivua ruutikuiviksi, jonka jälkeen tuottavat mukavan lämmön ja -nautinnollisen suihkuveden saunojille ja hampaanpesuveden vaikka pikkuluokassa majoittuville. Kuuntelin äsken ääninäyteen halkomakoneesta vain tietokoneen pikkukaijutimilla, mutta toisellakertaa myös stereon isoilla kaijuttimilla ja -Senheiser-kuulokkeilla, jotka aikanaan maksoivat 2495 mk. Toivottavasti myös Työmiehille maistuu myös tänään vaikka hirvikäristys ja -puikulamuusi, sekä nauttivat löylyistä, valmistautuakseen tulevalle viikolle.

    VastaaPoista
  2. Ukka Matinpoika Santala12. toukokuuta 2015 klo 13.34

    Eväs maistui. Työporukkaan oli valikoitunut neljä metsätalousinsinööriä ja kaksi kauppiaanpoikaa. Kaksikolmattaosaa koivupölkyistä saatiin halottua, mutta loppuja ei alettu ahnehtimaan, vaan jätettiin loppurysäys tehtäväksi parin viikon päästä viikonloppuna.

    Ukan mieltä lämmittää erityisesti se asia, että kaikki halotut halot ovat katoksen alla sievissä ja suorissa pinoissa niin, että niiden seuraava siirto onkin puuvajan kautta uuniin sitten, kun kevät ja kesä ovat ne kuivattaneet polttopuukuntoon.

    Ahvenselässä kasvaneet koivut ovat Tukiohdan parinkymmenen vuoden historian ilman muuta suorempaa koivupuuta kuin koskaan, eli niiden kasvupaikan on täytynyt olla parasta paikallista kasvumaata, jota Vuotoskairassa toki riittääkin. Kirvesvarsipuuta löytyy pinoista, jos joku sitä kaipaa...

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)