Ukka kun sai rähmät pois silimistään, nin muisti eilisestä illasta alako hiljalleen palautuun. Linko-Jarkko teki takapihalle pikku kaivannon, johon ajatettiin halakaosavotasta syntyny puolenkytä kuutiota sekasäläpää, jonka Ukka päätti polttaa mielummin kuin levitellä sitä pitkin mettiä. Mennee vielä kettuloille tikkuja tassuihin.
Ehtoolla vimosina töinä tekasin sitten lievän ympäristörikkomuksen. Nakkasin hyvän tulennoksen pääle kaks vanahaa nahkatuolija, semmosija iänaikasia, ulukonakin jo käytettyjä. Ja niitten pääle vielä puolenkymmentä lahova vanahaa honkapölökkyä, jotka oli hiekkasia.
Totta se aamuyön tunteina oli savuna häipyny ilimaan koko illallinen rovio. Mutta ne aikanaan niisä nahkasohvisa istuskelleet immeiset tai niitten henki oli jääny leijumaan seittemän metrin korkeuteen melekeen koko tontin aluveella.
Aattelin tietty, että tämän henkilaskeuman alla sitä saa loppuelämäsä viettää ympäristörikollinen. Mutta ei se niimmene. Tuli länneltä tuuli ja sinne vei ittään, oikiaan suuntaan savut. Uuvet ja vanahat.
Taijan iltapäivällä kovemmalla tuulela polttaa kaikki vanahat parittomat kenkät. Semmoset vaasien parittomat.
Tukikohasta ihan pokkana tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti