Karvarouskuja on jonkun verran löytynyt, mutta niiden satokausi jäi hiukkasen lyhyeksi. Jos uusia karvalaukkuja ei synny, niin entiset ovat menneet reippaasti ohi.
Tälle iltaa Tukikohan akkain sieniretki suuntautui jokivarteen. Haperoita löytyi sen verran, että niitä paistettiin pannulla kevyeksi iltapalaksi täysi valurautapannullinen niin, että saatiin tuoreelle TuplastiKursulaiselle suolalla maustettuja paistettuja makupaloja. Jovain ne olivat harossin makuisia.
Haaparouskuja, hyväkuntoisia sellaisia, kerääntyi sienikoriin kattilallinen keitettäväksi. Hyvän ajankohtaisen valokuvankin Mummeli näppäsi yhdestä haaparouskusta ennen koppaan nakkaamista.
Ensi yö näyttää olevan nyt alkuillasta selkeänlainen. Sehän tietää hyvää tähtitaivaalle tiirailijoille. Kuitenkin ollaan taas tilastollisesti samassa kolmannessatoista päivässä, joka kesäkuussa ja heinäkuussa näytti Naruskalla kevyet kuurat maassa pakkasen merkiksi. Näinköhän sama toteutuu elokuunkin kolmastoista.
Sepä pakkasen nyt sattuessa olisikin koko vuosi mennyt niin kohdalleen, että kaikille vuoden kuukausille riittelisi miinuskelejä. Ei pääse kylmän kylän maine unhoittumaan.
Tukikohasta välihousuvaraston sijaintia muistellen tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti