Meinasin tännään alottella hyötyliikunnallisen session. Metrinmittasta reenipalikkaa ja halakokottarit on kartanolla valamiina. Laiton aamupäivästä työhaalarit pykälään, tankkasin pari litraa enerkiajuomaa kitusiin ja otin alakulämmittelyks sisällä sata etunojapunnerrusta ja puolensataa jalakakyykkyä rautapata kynsisä.
Leppasin enerkiata pullollaan pikkuhiesä takapihalle. Latasin eka kuormaan halakoja kärriin, vajavan kuution. Ja eikun kohti halakokatosta, täyttä etteen.
Jumankauta ku säikähin, kun halakokatosta juoksuvauhtia lähestyisä poukkas halakopinon vierestä issoimmasta päästä oleva karvasarvinen hirvas. Ei mikkään takkukarvanen, vaan siliä ja musta kuin murjaani. Ei ainakaan Täplän sukuva. Ja vihasen olonen oli tämä. Perustamasa varmaan ittelleen haaremia hyvvään katospaikkaan.
Siinä myö seistiin vastakkain, kun vetelin liinat kiinne hirvaan kuopiessa lähtökuoppia. Aina, kun pukkasin malliks kottaria etteenpäin kohti katosta, niin sieraimet pullollaan kuopas maata ja otti puskuasennon. Puoltuntia toljotimme toisiamme. Sitten jätin luontokappaleen rauhaan. Ja lopetin halakohommat tältä päivältä. Kanttura jäi roukumaan perrääni. Voittoroukunaa. Ehtoolla makkoili revviirillään kaikesa rauhasa.
Tukikohasta huomista ottelua suunnittelemisiin tähän.
Vaan on se komia hirvas. ;) Eipä ole ykstotista sinulla työnteko, kun ei koskaan tiedä mitä vastaan tulee.
VastaaPoistaOikiasa oot, Tiitsa.
PoistaSuunnittelen nimpäin, että huomenisa vääntähytän hirhvaan sarvista seljälleen ja kokheilen, miltä se poronpurenta maistuupi. Pakkoha sille on näyttää, kuka on herra ja hitalko tukikohasa...
Hyvän katoksen olet rakentanut....poroille ;)
VastaaPoista