Oikea vastaus tuli vierailijoiden isäntäväen puolelta: 17 kertaa peräkkäisinä vuosina. Eli sieltä lähtien, kun Mummeli ja Ukka asettuivat asemiin Naruskan koulukiinteistölle vuonna 1997. Tai se saattoi olla vuotta aikaisemminkin, eli 1996.
Naruskan hilloja ja muita marjoja Ukka tietää näiden Taivassalosta kotoisin olevista vieraiden kuljettaneen Naruskan, Värriön ja Tuntsan jängiltä niin paljon, että niitä määriä mittaillaan varmaankin sadoissa, ellei tuhansissakin kiloissa. Tällä kertaa heidän kokoonpanonsa on kaksi henkeä, mutta enimmillään heitä on ollut majoittuneena Tukikohdan pikkuluokassa lähes kymmenenkin.
Mukava oli tälle marjastajapariskunnalle tarjota iltapalaksi Tukikohdan ulkotulipaikalla koivutulilla paistettuja muurikkalettuja. Saunan päälle. Ja pikku ajorupeaman päälle. Uni varmasti maistuu, kun päivän ovat paahtaneet etelästä tänne Lapin helteeseen.
Joku on siis ehtinyt poiketa talossa kohta parikymmentä vuotta. Aika monta marjansyöjää ja muuta luontoharrastajaa taitaa olla vielä sellaisia, joilla ei ole kasassa ensimmäistäkään käyntiä...
Tämä pariskunta ilmoitti reippaasti Ukalle, ettei kesä tunnu kesältä, ellei Naruskalle pääse käymään. Se on palautetta parhaasta päästä.
Johan nuita joutaa muurinpohjalättyjä kesäillassa ja millonka vaan muulloinkin paistelemaan, jos syöjiä piisaa.
Tukikohasta pikareissua etelän suuntaan suunnittelemisiin tähän. Anopinpalautuskeikkaa. Mustikoineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti