Karhunpyynti on käynnistynyt. Pohjoisen Sallan alue on tunnettua karhualuetta. Salaisuushan ei ole, että Venäjän puolella karhulla on tällä kohtaa sen kaipaamaa erämaata, mutta hintsusti evästä. Tai ainakin on niin, että Suomen puolella on poroja, jotka puuttuvat itänaapurista näiltä kohdin tyystin. Hirvikannatkaan eivät Venäjällä ole läheskään yhtä tiheät, mitä Suomessa.
Karhulla, kuten muillakin pedoilla, on tavallisen hyvät kompassit aina mukana. Ruokamaan ilmansuunta on tiedossa, se on länsi. Sulattelupaikka löytyy idästä, jonne voi massu täynnä palata, kun haluaa rauhallisen ympäristön.
Täytyy toivoa, että haavakkokarhuilta vältyttäisiin. Aika kiusallista oli viime vuoden syksyllä, kun oli epävarmaa, oliko omalla tontilla vieraillut karhu haavakkokarhu, vai oliko sen nahka ehjä. Asia ei saanut lopullista ratkaisuaan, kun tämä kontio ilmeisesti pääsi pakoon tuonne naapurimaahan. Enimmät arviot olivat sen suuntaisia, että karhu olisi ollut haavoittumaton. Vallassaan.
Tuossa alla on linkki sinne, missä suunnilleen reaaliajassa pitäisi olla tiedot kaadetuista karhuista: Karhunkaadot 2013
Metsästäjille metsästysonnea ja taitoa, jota karhunpyynnissä tarvitaan. Kontio ei nimittäin henkikullastaan ihan vapaaehtoisesti ole luopumassa, vaan on eläimistä ovelimmasta päästä.
Tukikohasta pyssynpauketta kuuntelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti