Polttiainen esittelyssä.

Naruskalla ei tälle kesälle oli liikaa tarvinnut sääskien kanssa temuta. Eikä paarmojen. Eikä edes kärpästen. Aivan poikkeuksellisen vähän tai ei ollenkaan on ollut näihin päiviin asti mitään verenimijöitä.

Tänään ulkohommissa Tukikohan kenturoilla huomattiin, että ystävämme polttiaiset ovat saapuneet. Etuajassa.

Kasperi näppäsi kävivarrellaan verta imeskelemässä olleesta polttiaisesta lähikuvan. Sen perusteella voisi sanoa, että kaunis eläin. Miten hemmetissä joku on pystynyt värittämään noin pienen elukan noin kirjavaksi. Ei siitä norminäöllä juurikaan käsitystä saa, mutta digikameran tallentama kuva näyttää sen, että rumempiakin luontokappaleita luonnosta löytyy. Jos kohta kauniimpiakin.

Lieneekö Ukan pesueen sukuvika, mutta kaikkien nahkaan tämä polttiainen kun kärsänsä tuuppaa, niin kutina on hemmetinmoinen. Kovaa kamaa sen myrkyt on oltava.

Hydrokortisonivoide auttaa, jos polttiaiset pääsevät useampaan paikkaan pistämään. Tukikohan makuuhuoneen ikkunan paikalla oleva sääskiverkko taitaa saada lisäkankaan, koska normisääskiverkosta polttiainen lentää läpi heittämällä. Pirullinen yövieras se makuuhuoneessa on, vaikka joku vanha viisas nainen aikanaan sanoi, että pääasia on se, että edes joku pistää...

Jos iholla vain tuntuu kutinaa, eikä mitään näy, niin purija saattaa olla polttiainen. Kuva kertokoon loput.

Tukikohasta suurennuslasia etsimisiin tähän.