Kylläpä hiukkasen harmittaa Lapin käyttämättömiksi jäävät kevättalven parhaat kelit. Ja kalansyönti. Ja ensimmäisten muuttolintujen havainnointi. Ja moni muu asia.
Siellä etelämmässä tietenkin jo joriinin juuria pengotaan ja valmistellaan kesäjuhlia sun muuta. Täällä talvi pitelee otteessaan, mutta samanaikaisesti päivä pitenee niin hemmetisti joka päivä, että kohta silimänahkojenkin läpi unta haittaa. Sekin on muuten kevyt kenttätotuus, että parin kuukauden päästä alkaa taas päivä lyhenemään. Pessimistien kesä on siis jo ohi. Huono vitsi vitsi vitsi.
Kerronpa joutessani ihan mukavan kevätjutun. Tässä meitin pihapiirissä on pitkin kevättä näkynyt talon ympärillä ja lähimetsiköissä noin miljoona jäniksenjälkeä. Niitä jos on jätellyt vain yksi pupu, niin ahkera jälenjättäjä on kyseessä. Toistaiseksi ei ole onnistuttu näkemään näitä pitkäkorvia, vaikka niitä on hieman päivystettykin hämärän aikana, jolloin ne mieluimmin liikkuvat. Öisin Rihla on hermoillut haukkumalla. Olemme päätelleet sen haukkuvan lämpimikseen ilmeisesti jänistä, koska muita eläimiä öisin ei liiku. Eikä Rihla vielä hauku lintuja, jotka nekin ovat yöt kiepissä.
Siivosimme päivänä muutamana hieman noita kylmätiloja. Sieltä sattui käsiin ämpärinpohjalla muutama hiukkasen jo nahistunut syksyllä poimittu karpalo. Mummu päätti, että hän kokeilee, josko vaikka pihalintuja kiinnostaisivat vaihteeksi marjat. Keittiön ikkunan näkösille lintulaudan alle hangelle karpaleet päätyivät.
Jopas tänä aamuna ihan päivännäöllä karpaloläjälle oli löytynyt syömämies. Jänöjussi oli joutanut mäenlaskunsa välillä aamiaiselle. Pitkäkorva veti karpaloa suihinsa niin, että koko valkea naamataulu on suupieliltään helekanpunaisena.
Eikä siinä vielä kaikki. Karpaloannoksesta Jussi oli saanut niin kovan vitamiinilatingin, että nyt illansuussa se purki kertyneet energiansa, uskokaa täi äläkää, vetelemällä etunojapunnerruksia takapihan halkopinolla. Tusina etunojapunnerruksia ei montaa sekuntia kestänyt!
Vieläkö piti Ukan ostaa silinterihattu ja lähteä mualimaa kiertämään sirkuksiin esittelemään Naruskan bodaripupujussia kaikelle kansalle. Saattaisi saada leivän päälle muutakin kuin ylähuulta. Tämähän on heleppo kesytettävä, kun se jo nyt melekeen silittämään päästää. Ja silittämään jos pääsee, niin siitä se kesytetään ja opetetaan silinteristä kipuamaan taikuripöydälle punnertamaan ja volttia heittämään. Jovain!
Täplälle pitää vielä hioskella oma ohjelmisto, niin Naruska on kohta eläinmaailmankin kartalla.
Tukikohasta taikurikirjaa pänttäämisiin tähän.
Jos löytyisi kauralyhde, niin sillä voisi pitkäkorvan kesytystä jatkaa. Kaurat kun ei lintulaudalla käyville linnuille maistu, kun ovat tottuneet parempaan, mutta pupu lyhteen nopeasti puputtaisi. Täplä varmaan pistelisi ne oljetkin..
VastaaPoistaKiitos vihjeestä. Täkäläinen kaura on nyt lujassa. Toisaalta kaurahan on enempi hevosten ruokaa, mikäli okein ymmärrän. Asiaa kuitenkin harkitaan.
PoistaValokuvaaja Linssiä harmittaa, kun hän myöhästyi kameroineen ennen Jussipussin punnerruksia. Se oli varjonyrkkeillyt selällään pihalla. Eilen illalla se kokeili jo Ukan hermoja, kun kävi pissillä pinon rakoon...
Eilen illalla tässä käväisi pari savolaista saunavierasta. He olisivat ostaneet Jussipussin, kun se oli käynyt heidät pihalla kättelemässä, mutta eihä Ukka tietenkään talonväkeä myy. Ja Sampoa.
Vantaalaiset tutut tarjoilevat rusakoille silloin tällöin omakotitalon omenapuun juuressa kauralyhteitä, jotka katoavat saman tien. Rusakot eivät vissiin ole niin tarkkoja eväistään. Olette selvästikin joillekin eläimille samanlainen turvasatama kuin retkeilijöille ikään. :-)
VastaaPoista