Piikkipelko iski.

Täplä otti ritolat tukikohdasta. Tai ei sitä vielä tiedä lopullisesti. Monta viikkoa se kuitenkin on  tässä asustellut yötäpäivää. Sen yöpesä on ollut lumihangessa Rihlan häkin takana metsikössä, mistä se on konkoillut pihamaalle heti, kun immeisiä on liikkunut. Nyt ei ole kuin jäläkiä pihasta poispäin. Juoksujäläkiä.

Tänään Ukka käväisi kirkonkylällä mutkin. Hakaisin eläinlääkäriltä ison pitkäpiikkisen ruutan täynnä kurmulääkettä. Kyliltä palattua ruutta lääkkeineen unohtui tietty auton takapenkille. Sieltä sitä hakiessani kertoilin ohimennen Täplälle, että en viitsi pistää kylmää kurmulääkettä sun persauksiin, vaan vien sen sisälle lämpiämään. Ruuttamma sitten huomenissa.

Pälyilläänpäs tilannetta rauhassa. Kaippa sille ruutalliselle hyvää lääkettä käyttöä löytyy. Jos ei sopivaa porotusta satu tohtori Ukan näkösille, niin voiphan tuota kokeilla, koskeeko tulevana suvena paarma Ukkaa, jos ottaa kevyen kenttärokotteen omahoitotoimenpiteenä. Sivuvaikutuksista härälle alunperin tarkoitetusta ruutallisesta ei tullut kysyttyä, mutta voihan sitä ottaa neksiumia, jos närästään alakaa...

Tukikohasta huomisiin telskeisiin keskittymisiin tähän.