Kelirikko ei rajoja kumarra.

Kevät on piirun verran keskimääräisestä aikataulusta myöhässä. Hitaasti, mutta kuitenkin varmasti se täällä Lapissakin etenee. Naruskalla kevät tuo muassaan rapalennon, jota piisaa tuosta soratien pätkästä täältä Kotalankylään, missä taas asfaltti armahtaa autoilijan ja ennen kaikkea auton. Nykyaikaiset autot on ilmeisesti rakennettu enempi moottoriteiden tasaisille virheettömille pinnoille kuin sorateiden ruoppuhin ja nimismiehenkiharoihin. Katsastuskonttorille autoa vietäessä joutuu vängällä vaihdattamaan palloniveliä ja iskareita ehkä etelän immeisiä enemmän. Mutta ei valiteta, hyvä että edes on väylä, jota voi tieksi kutsua.

Samoin ei eilen näyttänyt yleissilmäyksellä Alakurtin sotilaskylän tiestön kanssa. Oli siellä kylän kiertävä pääväylä auttavasti riittävän leveäksi aurattu, mutta vanhan kaupunginosan sisäkadut ja kesäisin auki olevat välitiet olivat auttamatta hoitamatta. Isoveli selkeästi säästää aurauskustannuksissa, kuten tienpidossa siellä meidän maamme tapaan täälläkin tapahtuu. Alakurtissa vain käy lähipäivinä niin, että puolen metrin paksuisiksi pakkaantuneet polanteet kun muuttuvat pikkuhiljaa soselumeksi, niin henkilöautokalustolla ei korttelirallia rällätä. Ukan kamerasta pääsi harmillisesti loppumaan ei filmi, vaan akku eilisellä ulkomaanmatkalla. Kylän keskustasta ei nyt valokuvia saatu tallennettua, valitan.

Tallentuipa kameralle ennen sen tilttaamista kuitenkin muutama kuva Salla-Kantalahti maantien Tuntsajoen sillalta. Ahkerat Alakurtin asukkaat olivat uskaltautuneet Tuntsajoen jäälle pilkkimään. Hieman samantyyppistä urheilukalastusta kuin heidän merialueiden kalamiehillä, jotka seilailevat maailman meriä niillä jäälautoilla, joilta heidät sitten helikoptereilla keräillään kotio.

Samalta sillalta pohjoisen suuntaan näkyy häivähdys Alakurtin asujaimistosta. Sillä on onnistuttu pilaamaan yksi maapallon kauneimmista jokimaisemista, kun paikalliset ihmiset ovat rakennelleet sekalaisia sätöstyksiä, joita Suomessa kutsutaan autotalleiksi. Sillalta otetussa kuvassa autotalliviidakko ei onneksi näy, vaikka se tuolla takana kaupungin kauneimmilla rannoilla oikeasti sijaitseekin. Talliviidakkoa ei itkemättä pysty katsomaan.

Päivä siinä reissussa meni, mutta tulipa toimitettua asiallinen asiakin, kun Ukka toimitti ensi kesän Juhanusretken osallistujien kiveen kirjoitetun nimiluettelon muutamaa liikkumislupaa varten. Lupaa tarvitaan Tuntsajoen ylemmillä osilla niille alueille, joille A.E. Järvinen meidän laillamme aikanaan sydämensä menetti. Siellä Ukka vetelee seurueensa kanssa kilpaa lohtakalaa jokitörmille. Ja jänkäkoiria Iivanalle tietty myös.

Kesää ja kelirikon kuivumista odottelemisiin Tukikohasta tähän.