Naruskan Bronco -kerhoon uusi jäsen

Ukka on ollut kolmisen päivää kirjoittamatta tänne riviäkään. Tauko ei niinkään johdu siitä, etteikö jotain asiantynkääkin olisi ollut, mutta kirjoitusvälineistö on ollut hiukkasen tavoittamattomissa. Se saattaa jonkun mielestä olla jopa hyväkin asia, tiedä häntä.

Ukka oli maailmalla. Ei Suomesta pois, mutta täällä kotomaassamme tuli kierrettyä kevyt lenkki Naruska-Lapua-Lieto-Turku-Tampere-Rovaniemi-Naruska. Ja kaikki niiden väliin jäävät paikkakunnat ja paikat. Ei pystynyt matkalta juurikaan raportoimaan, kun ikioma älypuhelin menetti osan ällistään viikko sitten, jolloin Ukka jäi taas tavan nokialaisen varaan. Sepä teki Ukasta kipeän kissan, kun ei päässyt tarkistelemaan sääaseman tilaa, eikä sähköposteja. Eikä mitään muitakaan jokapäiväisiä asioita, jotka taskutietokone mahdollistaa. Olihan se huollon lainaama varapuhelin puhelin, mutta ei siinä ollut edes tärkeimpiä numeroita, kun niitä ei ole tullut enää sinne simkortille tallennettua. Toisaalta oli mukavaa vaihtelua vastailla puhelimeen tietämättä, kuka soittaa. Ja kivaa ja kallista oli kaivaa numeroita, jos jollekulle sattui asiaa olemaan. Niin sitä huomasi olevansa puhelimen orja. Muttei onneksi maailmassa ainoa, luulen.

Jaa missäkö asioissa Ukka pyöri kotoa kaukana, helppo se on kertoa. Isoilla pojilla on oltava isojen poikien lelut sanoisi joku, mutta maasturin ostaminen ei mikään leikin asia ole. Etsimme muutaman mökkinaapurin ja kalakaverin, eli Raunon kanssa netin kautta puolenkymmentä Broncon maasturia. Laitoimma ne paremmuusjärjestykseen ja teimme avoimen matkasuunnitelman autokauppa mielessämme. Raunolle metsäauto tänne Naruskalle, niin pääsee, minne autolla päästä tarttee.

Niin se nykyään aika helposti tapahtuu, kun apuna on tuo netti. Ja autoja tietty pilvin pimein. Mutta tietäessään, mitä hakee, löytyvät ne helposti. Pohjatyömme osoittautui niin tehokkaaksi, että heti ensimmäinen ykkösvaihtoehtomme johti toivottuun tulokseen. Rauno sai oman Bronconsa ja Ukan Bronco sai itselleen lähes samanlaisen punavalkoisen kaverin. Naruskan Broncokerho on siis nähnyt päivänvalon.

Ukkaa tarvittiin ajamaan ostettu pirssi Raunon määräämään paikkaan. Tässä tapauksessa "uutukaisen" nokka suunnattiin kohti Raunon kotiperää Lietoa. Hän kun on autoalan miehiä, niin Broncolle tehdään kesää vasten perusteellinen huolto ja tarkistukset. Rauno tietää, että Naruskalla ja varsinkin tulevilla Venäjän retkillä korjaamot ovat kaukana, joten pirssi kannattaa ennen tosikäyttöä huoltaa kotona. Pienet ruosteet otetaan kiinni ja niin edelleen.

Ukka näki jo etiäisen, että Broncokerho saattaa alkaa kasvamaan. Nyt on nimittäin jo hakusessa varaosabronco, kun kerhoon kuuluu kaksi vanhaa, vaikkakin peruslujaa maasturia.

Eikähän tästä puutu kuin epävirallinen tiedote, että Broncokerhoon kuuluminen ja oma Bronco katsotaan isoksi eduksi, kun suunnitellaan tulevia kalaretkiä tuonne Vanhan Sallan alueelle. Sinne Tuntsajoelle, missä isot taimenet, harjukset ja siiat jo valmistautuvat nappaamaan...

Tämmöisten maastokelpoisten ryskyjen hinnat eivät tämän päivän autonhintojen seassa korkeimmasta päästä ole. Käyttökelpoisen raudan hinnan täydet tonnit alkavat kakkosella. Ja sillä rahalla saa auton.

Tukikohasta kerhon jäsenyyskaavaketta suunittelemisiin tähän.