Mummeli käväs päivänä muutamana Tuntsajojen sillala kääntymäsä muutaman vajeltajapariskunnan vientireisula. Tie oli ollu nin heleskutihhyväsä kunnosa Naruskajärveltä etiäppäin, ettei kuulema ikunakuunapänä.
Muutamat valokuvat kerkes Mummeli kiirekkeikalla näplimmään. Kaivinkonheet heiluu Naruskantielä Naruskajärveltä kohti etelätä. Vaihtelevassielä rumpuja ja perkkaileva ojija. Testijammiehet kuvvielä tulis ja laittas tiekarhusa liikenteesseen, nin saatas hillampoimijoile väyläkkuntoon kokomatkale sihemmennesä, kuhhillat kypsyy...
Junija ei tuolaperälä liijon tälläkertaa ollu kohallessattunnu, mutta kannatteehassitä varottaa, josko joku hyppää Tuluppijonkairasta Samperivveturimpuikkoihi ja lähtee kairaa kiertään. Ei näistä kaikista kulukijoista tiijä, ja vielä näivvaalijen alla.
Tukikohasta Naruskantiele keltastakarhuva oottelemissiin tähä.
Tottahan se Ukka visertää. Kuvaa tuntsantiestä kun kattelee niin on kyllä vuosiin parhaassa kunnossa. Tollatteella kunnolla tuntsallekin pääsee jo aika ripeään. Muistan 2014 kun käytiin niin matkailuauton keskinopeus oli sellaset 30km/h ja sitä röykytystä riitti melekeen alusta loppuun. Tuntsan kylältä vyöhykkeellekin oli niin montulla silloin, että rupes jo mietityttämään ajetaanko perille lainkaan? Mutta ajettiinhan me.
VastaaPoistaNiin ja käytiinhän me peuratunturin takaakin silloin vyöhykkeelle pyrkimässä mutta oli "silta" romahtanu niin ei isolla autolla päästy. Autokin melekeen ehjänä säily. Ehkä viälä elokuussa siälä poikkeamaan???
Järjestelyjä sen eteen tekemisiin tähän.