Melontaretki rentouttaa.

Naruskajoki tarjoilee viidenkymmenen kilometrin matkallaan monimuotoista vettä. Yksi suosituimmista melontapätkistä on Suoltijoen ja Naruskajoen risteyksestä Pikku-Siekakönkään niskalle Naruskan kylän pohjoispuolella. Välimatkaa kertyy parikymmentä kilometriä, eikä matkalla ole koskipaikkoja, vaan pelkkiä pieniä nivoja ja suvantoja. Sopii kokemattomammallekin melojalle.

Tämän päivän reissu suunniteltiin hiukan lyhyemmäksi, kun Kipalla ja Jammilla on halkoliikuntasessio Tukikohan takapihalla ennen saunaa. Taittelimme matkaa kymmenkunta kilometriä Haltin kodan paikkeille. Kodalla paistelimme makkarat ja nautiskelimme kevyet kenttäsamppakaljat, mallia tietenkin alkoholiton, kun kuljettajilla piti säilymän ajokortit.

Ennen kodalle saapumista nappasi Jammi RedTagilla nelikymmensenttisen harjuksen. Jos aikaa olisi ollut, niin jänkärantaiselta osuudelta harjuksia olisi tullut lisääkin pintakäynnistä päätellen, mutta me keskityimme enempi melomaan. Tämä harripaikka on muulla kuin vesikalustolla lähes mahdoton saavutettava pajukkoisten rantojen ja syvänteiden johdosta. Osuudelle jos ankkuroi kanoottia kalastus mielessään, niin ottipaikkoja on lukuisia.

Naruskajoki lähestyy kesävesikorkeuksiaan. Vesikin lämpenee, mutta edelleenkin se on ajankohtaan nähden kylmänlaista, eli kahdentoista-kolmentoista asteen tietämillä.

Haltin kodan ympäristöllä on mielenkiintoinen lentokenttähistoria sota-ajoilta. Siellä toimi saksalaisten lentokenttä, josta historiatietoutta löytyy esimerkiksi Sota- ja jälleenrakennusajan museolta Sallan kirkonkylällä.

Tukikohasta harrinsavustusta Kipalle suunnittelemisiin tähän.