Ruskan merkit pakkasessa.

Kevyt kenttähalla pyyhki Naruskaa elokuun viimeisen päivän vastaisena yönä. Parisen astetta kahden metrin korkeudella maasta tarkoittaa maan rajassa vielä hiukkasen suurempaa miinuslukemaa. Se on sienisadolle ja alavien paikkojen mustikoille huonompi juttu. Ja tietenkin vielä huonompi juttu niitä haluavalle.

Aurinko paistaa hallayön kunniaksi. Maailma näyttää pitkästä aikaa ihan toisenlaiselta, kun näkee auringon. Eipä se ole näyttäytynyt kuin ihan satunnaisesti muutamia minuutteja paksujen pilvien välistä silloin tällöin. Ja pääsääntöisesti ei ollenkaan.

Alkava ruskakin näyttää auringon valossa ihan toisenlaiselta kuin pilvisäällä. Tukikohdan ruskasta voitte päätellä, että täällä on koivuissa aika runsaasti koivunruostetta. Ilmiötä on paljonlaisesti kaikkialla Lapissa. Ruostekoivut eivät taida ruskaväreissä tänä syksynä räiskyä, kuten tekevät terveenä olla saaneet puut. Haapa ei vielä ole väriä vaihtamassa, eikä myöskään pihlaja. Pihlajat tekevät Lappiin aivan valtavan marjasadon, joten tilhille tulee lystiä. Ja lunta tulee ensi talvena vähänlaisesti, jos vanhan kansan ennusteet paikkansa pitävät.

Sääkameran kautta voi ruskan laatua alkaa arvoimaan. Vielä on matkaa ruskan tarkkaan ajankohtaan, joka on se 10. päivä syyskuuta kello 14.

Ukalla on tänään entisen elämän viimeinen päivä. Huomenna  on loppuelämän ensimmäinen päivä. Siltä se ainakin tuntuu, kun eläkeyhtiöstä tulleessa kirjeessä lukee, että syyskuun ensimmäisestä päivästä 2014 alken Ukka viettää vanhuuseläkepäiviä. Virkakamppeita ei tarvitse kaatopaikalle kantaa, kun se homma tuli tehtyä jo joku vuosi sitten. Eilen Eemelinpäivänä täyttyi viiskytäkahdeksan, eli Ukan oikea eläkeikä. Ei näkynyt kynttiläkakkua, mutta eipä kaivattukaan.

Tämän elämän viimeisen päivän Ukka taitaa viettää halkoläjällä, joka pitäisi muuttaa ennen talven tuloa halkopinoksi. Siellähän sitä on aikaa sinisiä ajatuksia ajatella kuin Havukka-ukka konsanaan.

Tukikohasta alkavasta ruskasta nauttimisiin tähän.